IRC-Galleria

"Maa, peittyi yöllä valkeaan
enkä unta saa, vaikka ensi kertaa
en huolta jaksa
siitä kantaa rakastatko mua sä paljonkaan."

Tästä tää lähtee. Miks ihmisillä on hinku selittää, et yritä huomata ne hyvät asiat sun elämässä ennen kun on liian myöhästä?

"Jäi paljon kauniita sanoja
jäi paljon rumempia tekoja
sun äänellä jäi soimaan uhkaus siitä
että yksin en selviä"

Joo, parhaamme mukaan kaikki yritetään, ja mä ainakin koen onnistuneeni siinä ihan kohtalaisen hyvin.

"Minä tahtoisin isä jo kotiin,
isä minua väsyttää
hän nostaa pienet kasvot
ja huuli värähtää"

Henkilö, joka tän mulle sano, ei taida tietää mistä puhuu. Miettisi omaa elämäänsä ja käyttäytymistään ennen kun on liian myöhästä.

"Mitä sitten Laura kun lapset on lentäneet
pois pesästään, pääsetkö itsekin lentämään?
Se sitte on tässä ja nyt tänään.
Sä katsoit kun pikkutyttösi lensi
varmoin siiveniskuin pois
ja sä teit kiitoradan niille
jolta helppo ilmaan nousta ois
sä teit helvetin hyvän työn, on niillä elämä edessään
ja sulla Laura ei oo yhtään mitään"

Ainoo, mikä ei täsmää, on nimi Laura.

"Sä laitat kahvin tippumaan
vaikka näet tavaroitani pakkaan
on mulla kuumat kyyneleet."

Mut silti...

"Thanks for the memories,
Even though they weren't so great."