Miten pystyisi ikinä olemaan vahva, kun ei ole kuin haurautta kokenut?
Miten ikinä pystyisi onnellisena elämään, kun ei ole onnea opetettu?
Miksi on niin vaikea jaksaa, kun vain siihen on ollut tarvetta?
Miksi yksinäisyys on niin vaikeaa, vaikka aina on ollut yksin?
Miksi on niin vaikeaa ymmärtää totuutta, vaikka se aina on ollut silmien edessä?
Miksei ikinä jaksa yksin, vaikka ei ole muuta kuin yksinäisyyttä annettu?
Miksi ei osaa ajatella muuta, vaikkei se ikinä onnistu?
Miksi ei ikinä opi?
Paskaahan se on kuitenkin.
Kun vaan oppisi olemaan ilman...