Sain uuden sohvan eilen. Se on IHANA. kerrassaan. Vaalea kolmen istuttava divaani sohva jonka verhoilu on sellaista mokka jäljitelmää.
Jossain kolumnissa taannoin - taisi olla uutislehti 100 - kolumnisti pohti valkoisia sohvia ja sitä, millaisille ihmisille ne sopivat. Pitkähköjen pohdintojen jälkeen hän oli päätynyt johtopäätelmään, että valkoinen sohva sopii vain kiireiselle sinkkutytölle, jolla ei ole eläimiä, eikä lapsia ja joka ei käy kotona kuin kääntymässä. Perusteluina tässä oli muistaakseni se, että mikä tahansa eläin kuraisilla tassuillaan sotkisi sohvan siinä missä lapsi hilloleipänsä kanssa.
Nyt panikoin sen sohvan puolesta. En uskalla syödä sen päällä mitään mikä voisi sotkea sen, pidän kaikki mehut ja muut juomat - etenkin punaviinit - kaukana siitä, puhumattakaan mustikoista. Broidi, joka oli ottamassa sohvaa vastaan (kun en itse kiireiltäni ehtinyt *kröh*), totesi, etten mä varmaan ota äidin koiraa hetkeen sitten hoitoon tuon sohvan kanssa, ettei se kuraisilla tassuillaan sotke sitä. En, ainakaan ennen kuin keksin miten saan sohvan suojeltua väliaikaisesti vierailevilta eläimiltä.
Vaalea sohva tarkoittaa myös sitä, että kaikki ne bileet joihin tietyt ihmiset ehtivät jo tottua pysyvät poissa senkin jälkeen, kun taas muutan omilleni. ...Jos olisin ajatellut tämän ihan loppuun asti olisin ehkä suoriltaan ostanut siihen vaihtopäällisen, jolla saan vaalean sohvan suojattua aina tarpeen vaatiessa; ei elämää voi lopettaa yhden sohvan takia, vai voiko?