Miten sen voisi sanoa,niin,ettei kuitenkaan loukkaa toista?
Kuinka sen voisi selittää,että se menisi kertaheitolla jakeluun?
Voiko sitä edes ylipäänsä vain kirjoittaa,vai pitäisikö siitä puhua kasvotusten?
Ja jos kasvotusten,niin mistä saisin siihenkin voimaa,kun olen jo niin uupunut?
Miksi asioita ja tunteita ei voi vain heittää roskakoriin ja olla ajattelematta niitä enää sen jälkeen?
Miksi tästä kaikesta on tehty niin vaikeeta?