en tajuu mitä tein, kaks vuotta parast aikaa
pakko miettii todella, mitä mä sit sainkaan?
vaikee elää enää, tekis mieli kaikki taakse jättää
kävi mieles, et voisin käyttää siihen omaa kättä
en tiedä mitä tehä, mä rakastan sua bellani
vaik tiedän ettet ajattele samoin tunteillani
kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest
mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest
en tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu
välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii
en pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii
mä tunnen sut, poika, olet hyvä pohjimmiltas
se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas
rakkaus muuttuu vihaks
mutten halua niin, se ois niin helppo muuttaa
haluun susta kiinni pitää, mut kunnioitan sua
ja sun päätöstä, enkä haluu ikin mitää muuta
tehtiin virheitä, ajauduttiin umpikujaan
nyt ollaan siellä eikä sieltä päästä kukaan muu ku me