IRC-Galleria

Mua itketti kun olin vauva
lapsena keljutti
sitten musta tuli nuori
ja alkoi vituttaa

Mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
ja kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa

Älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea

Anna olla kun poikaa vituttaa
anna olla aamusta iltaan
vitutus on otettava kokonaan
silloin kun vituttaa

Työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
ja kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa
vittu kun vituttaa

Ismot osaa.

Mietinkin jo, että missä tämä olo on. Mutta nyt sitä tänään on tullutkin jo ihan urakalla! Nukahdin yöllä ehkä kolmelta, heräsin seitsemältä herätyskellon soittoon. Ensimmäinen kirosana; olin laittanut kellon tunnin liian aikaisin soittamaan. No, keittelin siinä rauhassa oudon makuiset kahvit ja kaivoin jemmatupakat esiin, ajattelin niiden auttavan. No, löysin yhden kääryleen jälkeen itseni keittiön lattialta.

Töissä eikä asiakkaissa (Krisse<3) sinäänsä ollut mitään vikaa, jokainen asia vain vitutti. Silloin kerran kun sain sanottua normaalisti jollekin hei, alkoi kaduttaa. Ajattelin jo irtisanoutua, mutta sain onneksi pahimmat kiukut purettua roskakatokseen. Iltapäivästä äiti tuli sitten kysymään, että lähdetäänkö porukalla mummille niin saisi joululahjajutut hoidettua. Kiinnostus nolla, mutta päätin silti lähteä. Virhe. Siellä vain venyi ja venyi ja juomani kahvi takaa taas oikein ihanat yöunet. Kotiin palatessani huomasin että avaimet jäi sisään. Ihanaa! Eikun kauppaan ja soitto kotiin, josko joku toisi avaimet. No toihan ne, mutta olin jo taas eri puolella kaupunkia kun ne olivat täällä kämpillä. Hupparissa.

Nyt kun vihdoin olen kotona, ajattelin kuunnella hieman Mokomaa, napsaista Baileyssiä (ja katsoa kun ne kaatuvat a)sohvalle b)läppärille. Valittaa siitä, kuinka jalkoja, päätä ja niskoja särkee. Sitten otan yhden sinisen ja ehkä valkoisenkin ja jos hyvin käy, pistän kellon oikeaan aikaan soimaan.

Ja juuri muistin, että unohdin katsoa yhden ohjelman, jota odotin monta viikkoa. Eikä sitä tule uusintana. Jee!