Tuo vallaton tyttöpentu on nyt asustellut meillä pari päivää, ei ole tuhonnut vielä mitään muuta kuin Konstan nallen. Tula saa kaameita riehumiskohtauksia jolloin se hyppii sohville ja juoksee huoneesta toiseen pää kolmantena jalkana. Konsta ei näistä leikeistä pidä, ja onhan se hiukan vaarallistakin kun tula vielä välillä käy näykkimässä. Onneksi tyttö viihtyy parvekkeella yksinään, varsinkin jos saa possunkorvan järsittäväksi.
Yksi juttu vaan häiritsee tässä kuviossa... Tula jostain syystä alkoi heti ekana päivänä palvomaan samia, mikä on tosi epäreilua! Mun koira, mä hoidan, ulkoilutan, ruokin ja annan herkut. Sami on lähinnä vain komentanut. Elämä on tosi epäreilua!
Onneks Konsta on vielä äitin poika<3 Onhan se vähän rankkaa lähteä ennen kahdeksaa aamulenkille näiden kahden rääpäleen kanssa, ja vahtia kokoajan etteivät tee pahojaan, toisilleen tai muuten vaan, mutta en silti yhtään kadu, että Tula tuli meille.