IRC-Galleria

Siitä on vuosi, kun kirjoitin ekan kerran että on onni kohdannut minua. Ajatteleekohan Kultani samoin minusta? Ristus kun se ei voi sanoa koskaan mitään mistään. Se vaan on sellaanen kaiken sisällään pitävä takkuunen värkki. Joskus ei voi kuin vaan sulkea silmänsä ja toivoa, että se rakastaa edes vähän siitä mitä itse rakastaa.

Sorrow in me grows deeply. You see my sad face but take it lightly. I don't know if you care at all. If the death comes to me, will you let me fall? 'cause I would hold you in my arms and never let you go. You stupid girl, messy thing, why won't you let me love you.

Maailma muuttuu, minä en. Ja sellaiseksi sanon asian sen. Tunnen eläväni aina sataa, tahdon vain pahuudelle pahaa. Jos tulta vastaan voi taistella tulella, voi pimeyden muuttaa aineeksi valolla. Ja aineellista on kaikki paha, muuttaa sitä ei voi edes raha. Siksi lyön miekalla maahan sen, joka tahtoo tuhota rakastamani maailman musta valkoisen.

Repikää siitä riimiä, lisää tulee.

Ja taas se alakaa, nostakaa jalkaa. Loman jälkeen tulee arki, ja hommat menee poikki ja halki. Kyllä tämä tästä, lakkakkaa miettimästä.

Runkoa ja rubnkoa. 50x100 ja 50x125. siinäpä sitä sitten olikin taas jo toimintaa ja värkiä niin pitkäksi aikaa, että ei tartte tehdä muuta vähään aikaan. toiset on luotu kulkemaan, toiset rakentamaan. hola no hablo engelska ja rommia pullo. vaikka väsyttää ja vituttaa, elämä voittaa... kunnes noudon aika koittaa :DDDDD:D:D:D:D:D:D:D:

No niin, nyt on kaikki yes. Niin kuin tami sanois, Täs on kolme prinsiippiä jotka pitää toimia tässä "All or nothing Stage of life"
1. Koulu sujuu
2. Nais-asiat sujuu
3. Raha-asiat sujuu
Haamu4 eli ghost four On työ(oli se mitä tahansa sitten)
Vetäkää perseet ja käteen :D

Johan on markkinat. Jo toinen koulu ammuskelu vuoden sisään. Mikä ristus meitä suomalaisia oikein nykyään vaivaa? Eihän tuosta tule mitään, että kokoajan tapahtuu kusta ja paskaa. Jos joku anarkisti paska saa pyssyn niin kuolema koittaa välittömästi. Tollanen rotu viha, ja varsinkin omaansa kohtaan on niin syvältä etten oikein pysty sitä edes kuvailemaan. Ilmeisesti tässäkin on kyse jätkästä, jolla oli omasta mielestään painavaa sanottavaa, muttei saanut sitä sanotuksi. Ja jos sanoi, niin sitä ei kuunneltu. Poju turhautui ja tässä sitä ollaan. Taas on elämän liekki sammutettu monesta kynttilästä liian aikaisin ja ystävät jäävät suremaan. Ottakaa nyt itseänne niskasta kaikki kiinni ja kattokaa ympärillenne. Jos joku on tuskissaan, niin auttakaa sitä, äläkää kääntäkö enää toista poskianna sille.

Taas se alkaa, viikonloppu. Tanjakin oli muistanut minua läsnäolollaan mikä on ihan jees. Kyllä tämä tästä, kunhan saa vain taas palaset oikeille paikoilleen. Pommi perään, jysährys ja sekaan vaan :D

Voi sanoa, notta vihdoin mulla on tyttökaveri, jonka kanssa voi jotain yrittääkin. Ei tinttaale, ei valita, ja on ystävällinen, ja niin jumalattoman ihana, että... vois aivan kuolla. Tollaasia ei oo ku yks viidesmiljoonas ja ny se sitten tuli vastahan. Vähä varmaan niitä yksinäisiä pellejä vituttaa, jotka joutuu yksin meneen nukkuun, kun taas ite voi käpertyä oman kullan viereen. :)
koittaakaahan elellä ihmisiksi, minä en :)

Olihan reissu. Kaverin kanssa kävimmä nostamassa niitten mökillä laiturin rannalle. Arvashan sen, miten siinä sitten kävi. Ensin meni sauna päälle, sitten juatihin kaffit, sitten nostettihin laituri käsin "verestä" ja hinattihin se rannalle. Täytyy sanoa, että kahdeksan tunnin rojekstiksi aika saatihin kulumaan suhteellisen hyvin, kun kertaakaan ei tullu tylsää. Olihan siinä toki kaikenlaista sivu rojektia kuten puitten pilikkomista, mutta silti aika hyvin se päivä saatiin siinä tuhraantumaan. Että näin tänään, saa nährä mitä huaminen tuaa tullessaan, kun meen tampereelle, ja siältä kuapioon. Perjantaihin asti oon taas poissa kuvioosta, eli tuun takas linijoolle 19 päivä. Se ommoro.

Huh. Koko viikon painanu taas pitkää päivää forssassa ja alkoi vähän tuntua jo, ettei viikko lopu saata** koskaan. Onneksi se sitten sai päätöksensä tuossa torstai-iltana kasin paikeilla. Kämpillä oltiin sitten perjantaina aamu yhden maissa. On se vaan niin mukavaa herätä omasta sängystä, eikä aina sieltä hotellin risaselta hetekalta. Mutta valitukset vittuun, aurinko paistaa, talvi tekee tuloaan, ja pipo on vielä ostamatta. NÄhdäillään...