Miksi sitä jälkeenpäin vasta tajuaa että on menettäny jotain niin suurta ja sellaisen rakkauden mistä aina on haaveillut? Kaipuu on iso. Voi ku sais vielä sen elämäni ihmisen takas ja jatkaa elämää taas yhes, mutta pelkkiä haaveita vain ne on. Niin hyvin sovittiin yhteen ja kaikkea koettiin yhdes. Meist piti tulla jotain suurta. Mein piti rakentaa yhteinen elämä niillä haaveilla mitä toisillemme kerrottiin. Kyyneleet vain valuu. Enään ei ole ku pelkät muistot jäljellä :(