Tästä kaikesta saa helposti kyllikseen,
minne katsonkin, aina punaista nään.
Mun pää paisuu, mä hakkaan sitä seinään,
näen mustaa verkalleen.
Kunnes taas ymmärretään toisiamme,
kunnes on lämpöä ja tahtoa auttaa
ja ymmärrystä niille
joilla on vain niiden tasainen kelkkamäki hautaan.
Ja niinpä taas sinä saat minut juopumaan,
minä saan sinut luopumaan,
leikiten antautumaan tällä maalla
jonka nimenä rakkaus on.
Eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa.
Rakkaus on pesti hulluuteen.
hlmplm