IRC-Galleria

VÄLIVUOSI here i come! sais lisää aikaa miettii mitä haluu. vois tehä työtä, ansaita rahaa, saada kokemusta, valmistautua pääsykokeisiin. olla kotona, tehdä jotain hyödyllistä, viettää aikaa rakkaiden kanssa.

BIOLOGIA here i come! ois ihanaa oppia lisää eläimistä ja ötököistä<3 sit vois pelastaa maailman. ja sillee.
MUTTA pääsykokeisiin pitäis valmistautuu hitosti ja opiskelu ainaki aluks ois liian teoriapainotteista ja menis ikuisuus ett päästäs niihin asioihin mitkä kiinnostaa eniten.

GRAAFINEN SUUNNITTELU here i come! sitähän kai parhaiten osaan jo valmiiks. ei tartteis opetella mitään ihan vieraita asioita, vaan viedä vaan taitoo eteenpäin. ennakkotehtävien tekemisessä tulis vähän kiire jos tänä keväänä hakisin, mut jos sitten välivuoden jälkeen?

EI VATTU EN TIIÄ AHISTAA VITUTTAA KU EN TIIÄ PÄÄTTÄKÄÄ MUN PUOLESTA.

kai se se graafinen suunnittelu on, ku osais vaan päättää ett millon ja missä.

niiku äitiki sano, voinhan mie graafisena suunnittelijana lähtee vaikka tiede-lehteä kuvittamaan, tai tekemään ötökkäkirjoja <: khih jee en jaksa enää ajatella

oon viime aikoina = viime päivinä miettiny tulevaisuutta tosi paljon. olin kuvitellu että lähen heti keväällä opiskelemaan, mut nyt se vaihtoehto ei tunnukkaan enää niin itsestäänselvältä. jos asiat sattuisi menemään NÄIN ni olis hyvä pitää välivuosi, jos taas asiat menee NIIN ni lähden heti opiskelee.. EI VOI TIETÄÄ. pitää puhuu asiasta asiaankuuluvan henkilön kanssa, toivon myötämielisyyttä.
tuntuu että voisin ra... tai ei mitää.

Love of my life you've hurt me
You've broken my heart and now you leave me
Love of my life can't you see
Bring it back, bring it back
Don't take it away from me
Because you don't know what it means to me

Love of my life don't leave me
You've taken my love, you now desert me
Love of my life can't you see
Bring it back, bring it back
Don't take it away from me
Because you don't know what it means to me

You will remember when this is blown over
And everything's all by the way
When i grow older
I will be there at your side to remind you
How i still love you - still love you

Back, hurry back,
Don't take it away from me
Because you don't know what it means to me
Love of my life, love of my life...

Ahistaa taas ihan hitosti. Kun eilen olin niin hyvä päivä ja ilta ja yö, mulla oli viel koko tän päivänkin siitä hirmu hyvä mieli ja hymyilin ittekseni ja haaveilin ja olin vaan niin hiton ilonen.
Ehkäpä just siitä johtuu se, että nyt ahistaa enemmän ku normaalisti. Oisin halunnu eilisen jatkuvan vielä, oisin halunnu olla kainalossa puoleenpäivään, oisin halunnu jutella lisää enkä nukkua yhtään. Minkäs teet. Oli viikonlopuks tultava taas tänne missä kissat levittelee sänkyihin roskia ja on istuttava uunin päällä lämpimänä pysyäkseen.

Ahdistaa:
-viikonloppu tuntuu tällä hetkellä ihan liian pitkältä ajalta olla näkemättä rakasta.
-viikonloppu tuntuu ihan liian lyhyeltä kokeisiin lukemisen kannalta. pikkujoulutkin olis.
-ajattelen taas liikaa rakkautta, mutta itseäni enemmän pelkään muiden puolesta.
-ilman tiedostamaani syytä joutuu suuri osa tästä ahdistuksesta minussa majailemaan.
-ikävä. yksinkertaista. ikävä. läheisyydenkaipuu.


Nautin kuitenkin melankoliastani. Itkeminen johtuu surusta (tai siitä tiedostamattomasta syystä), ja itkeminen sattuu, mutta tuntuu samalla hyvältä. Ei sillä tavoin hyvältä, että se muka oloa helpottaisi, mutta jotenkin tunnen olevani ulkopuolinen joka nauttii mun kivusta.

Tiedän, tiedän. En osaa kuvailla. En ole uskottava. En ole rakastettava, en halua olla. En halua rakastaa. En halua vaikeuksia. En

Tänään muistin eilisen keskustelun. Kysymyksen mihin ei se osannut vastata. Jospa kuitenkin.

Osasi.
Ja olen ... niin asiaankuulumattomalta kuin sen tässä kohdin kuulostaakin, tahtoisin sanoa että olen onnellinen. Mut en oo. Onnellisuus on niin suuri asia, en aio sitä tavoittaa. Tyydyn olemaan tyytyväinen, ja tunnen itseni tälläkin hetkellä ... tyytyväiseksi. Tiedän, kuulostaa laimealta, mutta en voi tuntea yhtä vahvasti kuin te muut. Se mikä teille on tavallista tyydyttävää elämää, on mulle suurinta tavoiteltavissa olevaa onnellisuutta, mutta onnellisuudeksi en sitä kutsu, koska luulisitte että olen oikeasti onnellinen. En.

Mutta onnellisuus on parempi sana.

Tästä ei pitänyt tulla tällaista ymmärrettävyyden ylittävää, mutta . se on parempi noin.

oli perjantai-ilta, yhess koko hohto kilta
oli anssill bileet, synttärit, jou
adjektiiveilla maustettu koko show.
tarinoit tehtii, yhes kirjotettii,
pojilt hyvii adjektiivei kyseltii.

yritti joonas ähertää
paradoksaalista tekstii väkertää.
ei se siit selvää saanu itekkää
meit muita se kaikki alko hämmentää.
macarenaa kans tanssittii
sitä ysikytluvun kovaa hittii
ja kaikkee muuta shittii.

vittu täst mitää tuu
ei tuu tää räppi onnistuu
mutruun menee suu
en sano jou sanon juu
wuuuhuu.

hanni oli sekasin kuten aina
(vieläki maksamatta mulle se laina!)
pilsnerii veti se hullun lailla
ei ollu sen suhteen menoo vailla.

tää on mun räppi siis tajuuksä hippi
avaa nyt se säppi ni potkin sua ku litti
wiiiiiiiiiiiiiiiiiiii.

oho eksyin aiheesta
mistähän vaiheesta
piti mun seuraavaks kertoo
huonomuistinen en oo, en oo.
nythän muistanki, joo!

bileisiin myös jussi haettiin
vaik se oli sillee "no en tuu salettii!"
kävi sit nii ett se pakotettii
pistettii kahleisii ja auton takakonttii, huumattiin
anssin luona vast vapaaks päästettiin
pääasia ett saatii se sinne bileisiin

täs räpis ei nyt totta oo ihan joka sana
totuus on tuoll kauempana
ei siihen yletä, en mä siit välitä
tää loppuu nyt tähä
.
.
.
no ei ku haluun viel sanailla
täll taidolla sanoinkuvaamattomalla
on lämmin tuoli mun alla
oli kuukaus sitte halla.
ja kitarassa talla.
jalla jalla.

mä räppään siis niin hyvää läppää
mut mä en sano "jou", nou nou.

Näin unta ett tapasin toisen Gallagher-veljeksistä, en tiedä kumpi se oli, mut se oli hirmu nuoren näkönen ja oli vähän vaikee uskoa ett se oli oikeesti joku musiikin ammattilainen. Sill oli vaaleenruskee tukka, semmonen eipitkäeilyhyt. Oltiin jossain Kneipessa sen kanssa, Hanni ja Salla ja Henna ja tällaset tais kans olla mukana. Se Gallagher sit lähti sinne lavalle soittamaan, Oasiksella oli keikka sovittu sinne ajat sitte.
Mukana tapahtumissa oli myös jotai vanhempia miehiä, ehkä ne oli ne Teemun irstaat sedät.. Jossain vaiheessa Hannin kanssa kanniskeltiin valtavia papaerimassapaketteja (15 kg) ja oltiin läkähtyä. Sit tultiin siihen baaritiskille, laskettiin paketit maahan, mie olin ihan pyörryksissä. Sit Hanni katsahti johonki viereiseen pöytään ja sano mulle ett "Kaneli, E on tuolla!". Katsahdin hätäisesti siihen suuntaan ja ehdin nähdä vilauksen seurueesta jonka keskeltä E katsoi miua ja hymyili. Sitten alkoi pyörryttää niin paljon ett näkö sumeni, näin pelkkää valkoista ja pelkäsin ett E tulee juttelemaan.

ois tärkeetä tekemistä (tai no tärkeetä ja tärkeetä) ja deadline parin päivän päästä (tai no deadline ja deadline), ja haluisin periaatteessa jaksaa tehä sitä, koska jos en tee tänään tai huomenna ni sutasen sen sit yhessä illassa, ja tiistaina pitäis sitäpaitsi lähtee baariin.
mut tulee vaan aina kauhee inhon tunne ku pitäis käyttää aivoja. oon liian lomalla.
tuntuu ett kello ois ainaki viis.