Tän runon tein nyt
vertauskuvallisesti, älä
siis ota kirjaimellisesti
:P En mä täällä kristallia
lattialle heittele :D
Pelkään itseäni enemmän kuin mitään
Hajotan kaiken mihin kosken
Heitän kauneimman kristallilasin lattialle
Joskus sitä haluis muuttua
Joskus sitä haluis muuttua näkymättömäks
Joskus sitä haluis muuttua mykäks
Sitten taas
kun aika on
vois parantua
pystyis olemaan ihmisiks
Tai ees vähän paremmin
Mut palautettiin taas maan pinnalle
Tehtiin pieneks
Ja nyt mä taas tajuan
Ei musta oo siihen mihin luulin
Eikä musta tarviikaan olla
Koska on Yksi, josta on
josta on kaikkeen
kaikkeen mihin mä en pysty
kaikkeen mihin kukaan ei pysty
Kaikkeen.