IRC-Galleria

Ylistetään Jumalaa,
joka meitä näin rakastaa.
Pitää aina hyvänään,
kalliina kultahelmenään.

Katkesi synnin köysi,
kun Jeesus meidät löysi.

Olisit kuullut sen kohun,
sen pauhun,
kun enkelten korviin kantautui:
"taas yksi Jeesukselle antautui,
synnin merestä rantautui."


Ja silloinkin kun emme jaksa ylistää,
osaamme vain Jumalaa syyllistää
ja hänelle pyllistää

Emme jaksa rukoilla,
osaamme vain pakoilla,

Emme jaksa katsoa,
mitä luvattu on Sanassa.

Emme jaksa turvata,
Vapahtajaamme uskossa,

Silloinkin on turvana,
Ikiaikojen Jumala.
Ja pysyy yhä totena,
lupaukset kirjassa.

(Viimeset 4 kappaletta jää ehkä arvotukseks niille, jotka ei oo ollu syvällä masennuksessa yms. Kyse ei oo Jumalanpilkasta tai muusta sellasesta vaan rehellisestä kauheen pahasta olosta)

Minä olen erilainen

Minä olen minä

Ole sinäkin sinä- kuka
sitten oletkin

Vaikken sinulle ehkä olisi
koskaan puhunutkaan

Vaikka olisit täysin
erilainen kuin minä

Ole sinäkin sinä

Sillä ympäröivä maailma
haluaa
sinut, ei sitä, jota
esität. Se ei ikinä korvaa
sinun ainutlaatuisuuttasi.

Sinä kelpaat

Koska sinä olet sinä

”Yllätys!
Tänään en jaksanut tehdä mitään
Niin, enkä koko viikkoon
Enkä kyllä pitkään aikaan
Kaikki väri vain irtoaa elämästä
Kuin maali ränsistyneestä talosta
Se on minun elämäni
Kun ei enää jaksa levätäkään
Voiko ylipäätään puhua elämästä?
Kun ei enää jaksa ollakaan
Mitä jää?”

Tästä maailmasta ei mitään,
ei yhtään mitään
Mutta KUKA silti jää?
Yksi, Yksi jää

”Niin, mutta ote lipsuu
ei kiinni saa
Ei käsi pysy kädessä Mestarin”

Nyt ei puhuta kädestä
Nyt puhutaan sylistä
Rauhanruhtinas kantaa!

Sinulla on elämä
Sillä Jeesus on elämä
Eikä hylätä hän voi

Mene mihin vain
Ja sinut löydetään
Sillä Hän on valinnut sinut
Ja sinä kerran vastasit valintaan
Se riittää
Se riittää, nyt kun heikottaa
Vaikka et siihen itse jaksaisikaan tarttua

Vaikka talosi romahtaa
Aarre sen sisällä säilyy
Sillä se on muuttumaton

Ja nyt, kun lepäät vaikkei levätytä
Makaat vaikkei huvita
Saat siitä vielä palkan
Sillä minä nään terveen, iloisen luomuksen
Minä nään suuren Jumalan miehen
Se palaa takaisin ja ”palaa” jälleen

”Mutta ei odottaa saata
ei kestä
ei voi
Ei jaksa taas maata
kun tehdä
ei voi”

Vaan Isä antaa voimaa
jolla taas jaksaa
yhden päivän taivaltaa
tuota kiemuraista kujaa
Ja Valo pian taas voittaa
Yllätys!

Vapaus on rakkain sana
Sisältää niin paljon
Suurin aarre, jonka löysin

Vapaus on Jeesus
Tie, totuus ja elämä
Tie vapauttaa vapauteen
Totuus tekee vapaaksi
Elämä täydellinen puolestani
vapautti elämään sieluni
Vapautti vapaaseen elämään

Kuolema karmea puolestani
vapautti synnin köysistä
Vihdoin saan olla vapaa
vapaampi kuin vapaa

Vapaus on rikkaus
ehtymätön rikkaus
ehtymätön vapaus
loppumaton vapaus
Sillä muuttumaton Jeesus
Niin, muuttumaton Vapaus

Käsityölaatikon sisällä
Kirkkaana päivänä
Eri väristen lankarullien kimallellessa
muodostaen heijastavalla hohteellaan sateenkaaren
Syntyi pieni tyttö
Pumpulin sisälle

Eleli niin rattoisasti hän
Vanupeitteessä pehmokaisessa
Lämpimässä, turvassa
Mikään häntä uhannut ei

Kunnes yönä eräänä
Kuuvalon ilkeässä loisteessa komeileva neula
pumpulia lähestyen
Hiljaa, hitaasti, kavalasti
Kohdalle tullen
Pistellen pumpulia riehui ja raivosi

Ei se mitään
pumpuliahan se vain on
Eihän, voi kauhistuksen käsityöhäkki!
Pieni tyttö
Pumpulin sisällä
Vaikerrellen
Ei ollut tottunut elämään raakaan
Ei tiennyt sen olemassaolosta

Nyt sen on selvittävä
Tuskasta, äkkiarvaamattomasta
Se on yksin ja onneton
keskellä käsityölaatikon julmaa arkea
Tässä sille kasvun paikka
Voiman keräämisen paikka
Kestävyyden poimimisen paikka
Tähän paikkaan jokainen meistä joutuu
omalla ajallaan ja tavallaan

Minä tulin Marssista
Sinä tulit maasta
Meillä on eri mieli
Meillä on eri kieli
Maa hyökkää
Mars hyökkää
Näyttää kuin
lopputuloksena olisivat
raunioituneet planeetat
Mutta kun katsoo
tarkemmin, noiden
raunioiden sisältä kasvaa
uusia versoja
Versot kasvavat suuriksi
Suuret varret puhkeavat
kukkaan

Mihin katosi hymymme
Mihin katosi
naurattajamme?
Miksi lähdit niin aikaisin
luotamme
Sinä, jota rakastimme

Mihin katosi tähtemme
Mihin katosi
auringonpaisteemme
Saanan Luojan käsiin nyt
jätämme
Sinut, jota ikävöimme

Sydämesi ei kestänyt
Miten omanikaan tätä enää
kestää
Oi Jumala jospa saisin
Jospa, Jumala, jospa saisin
Kantaa Saanaa sydämesäni
Jospa herättäisit eloon
sen ilon,
jota Saana meihin loi

Mihinkään ei kadonnut
Muutti pois vain
maailmastamme
Saanhan Saanan kerran
vielä kohdata
Siellä minne sieluni
kulkee

Mihinkään ei katoa
Ei sielu tuo arkkuun putoa
Saanhan Saanan vielä
kerran tavata
Kun lähden itse pois
täältä

(Viimeinen säkeistö löytyy 11.12.2007)

---

Saana lähti pois lähes 19-vuotta eläneenä. Huom: eläneenä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jokainen meistä voi oppii oikeeta asennetta Saanalta: Kuoleman varjon alla Saana osas olla ilonen, positiivinen ja optimistinen! Se tiesi, että ei koskaan tiedä millon tulee loppu, koska sen sydän oli reistaillu alusta lähtien. Silti sillä oli uskomattoman upee elämänasenne! Vaikka Saanan sydän ei enää kestäny, niin se sydän jää kuitenki asumaan mun sydämeen. Sillai kuvainnollisesti. Se sydän on toisaalta kevyt kantaa, koska siitä on niin keveitä, pilvien yläpuolella leijailevia muistoja, mutta samaan aikaan raskas- Saana oli rakas. Kaipuu jää.

Tossa kerran pyöräilessä
taas kerran vakuuttelin
itelleni että ei se mitä
teen, vaan se
mitä oon: Jumalan luoma!
On se jännä miten Jumala
loi ihmisen, vaikka
varmasti tiesi, että se
tulee kääntämään selkänsä
hänelle. Ois Hän voinut sen
estää, mutta sillon hänen
ois pitäny tehä meistä
robotteja. Ulkoa ohjautuvia
En mä ainakaan haluis
niin

Jeesus sanoi,
että tämä luomukseni on
hyvä. Niin,
Jeesus kattoo omaansa
ja osaa erottaa teot
ihmisestä. Ilman meidän
syntisyyttä me ollaan
kauniita ja ihania. Meidän
synti on pahaa ja kamalaa,
mutta senkin Jeesus
sovitti! Me ollaan siks
synneistämme huolimatta
arvokkaita, sillä meistä
maksettiin kultaakin
kalliimpi Pyhän ja Puhtaan
Vapahtajan veri, että
päästäis perille
taivaaseen, ikuiseen
rauhaan. Mä en ainakaan
haluu jättää tätä
tilaisuutta käyttämättä :)

Jos arvosi silloin vietiinkin
Ja kauan se harhaili pimeässä metsässä
Ei ikinä, ikinä se hukkunut
Vaikka se maahan tallattiin
roskiin heitettiin
Ei ikinä, ikinä se hävinnyt
Sillä kuolematon se on
Ikuinen se on
Ja se on suurempi kuin kuvitella saatat
Lahja Mahtavimmalta
Lahja Ihanimmalta
Ja jos joskus aiot jättää sen hyllylle pölyttymään
ja unohtaa- Katso ristiin
Näin suuren hinnan Hän sinusta antoi
Näin rakas Hänelle olet
Katso: OLET AARRE!

Katso kosken pauhua aivan
kuin olisit ollut sokea
koko entisen elämäsi.
Kuuntele linnun laulua,
aivan kuin korvasi
olisivat olleet lukossa
Tunne ruusun tuoksu, aivan
kuin se olisi ensimmäinen
kerta elämässäsi.
Maista mansikkaa, aivan
kuin suuhusi olisi juuri
äsken vasta pudonnut
kieli.
Koe rentoutunut vartalosi,
aivan kuin olisit ollut
jännittynyt koko entisen
elämäsi.
Tanssi kuin ensimmäistä
kertaa elämässäsi.
Tunne ystäväsi halaus,
aivan kuin se olisi
ensimmäinen kokemasi
halaus, kuin olisit ollut
yksin koko entisen
elämäsi.

Rakasta lähimmäistäsi,
aivan kuin et olisi ennen
kohdannut ketään, jota
rakastaa.
Anna omastasi, saat kaiken
moninkertaisesti takaisin!
Ilo syntyy antamisesta, ei
ottamisesta.
Mutta älä anna siksi.
Anna siksi, että jossakin
on vertaisesi, joka
kärsii.
Anna siksi, että olet
saanut Herralta niin
paljon.

Herää unestasi ja nauti
siitä mitä sinulla on!
Jokainen aamu on uusi
ihmeparantuminen.
Koko elämäsi on
ihmeparantuminen!
Sinua suojeltiin kohdussa
kuolemalta ja tulit ulos
sieltä!
Sinä olet arvokas ja
tarkoitettu tänne!
Sinä olet Herralle niin
rakas, että hän antoi
ainoan Poikansa
johtaakseen sinut
taivaaseen!
Älä kulje mahdollisuutesi
ohi, ota lahja vastaan!

Unohda itsestäänselvyydet,
niitä ei ole olemassa!
Kaikki on lahjaa!
Unohda sattuma, sitä ei
ole olemassa! Kaikki on
johdatettu!

Jos sinulta jotakin
puuttuu, puhu siitä,
kirjoita, piirrä, tanssia.
Sure surusi, mutta muista
myös se mitä
sinulla on jäljellä ja
iloitse siitä!