Rakastan ajatusta odottamisesta avioliittoon. Raamatussahan laulujen laulusta (joka on muuten aika kiihkee seksikertomus :P) löytyy yks perustelu sille: ”Kaikki marjat ovat tarjolla. Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!” Ajattelepa, eiks paras lahja rakkaalle oo koskematon keho? Musta on ainaki upeeta päästä maistamaan tuoretta marjaa mielummin ku sellasta, jonka joku on jo sylkeny pois. Jotain jää aina jäljelle vanhasta: sylkeä. Käytetty marja? Ei kiitos mulle. Ja jos liian moni imeskelee marjaa, se menettää makunsa.
Mutta jokainenhan tekee oman valintansa. Jos oikeesti on valmis rakastamaan pyyteettömästi toista ihmistä ja antaa sille kaikkensa, osaa myös odottaa, että se oikee osuu kohdalle. Sillon on ainaki varma, että toinen on tosissaan, eikä vaan haluu tyydyttää himojaan. Oikea rakkaus jaksaa odottaa.
