Tuntuu että hajoan tähän paikkaan
Oon haluton jatkamaan
En pääse nousemaan
Saatana on kahlinnu mun pään
Vetää mua perässä talutushihnassaan
Se hihna hiertää
Mutta toiseen suuntaan vedetään rakkauden köysin
Se köysi ei purista mistään
Ei pakota
Pyytää lupaa ennen kuin muhun tarttuu
Mä annan luvan
En voi muutakaan
Koska muuten en voi ikinä vapautua valheesta
Satuttavasta Saatanan hihnasta
Se pilais mun elämän
Tekis siitä lässähtäneen pannukakun
Sotkis siihen paskaa
Täyttäis sen kaikella kauheella
Sellasta ei kukaan vois syödä
oksentamatta
Se hiljaa mätääntyis
Ja tulis täyteen kärpäsiä
Mutta Jumala täyttää mut mansikalla
Marsipaaniruusuilla
Valmistaa käyttöä varten
Jakaa kaikille palasia
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 24.07.
- Laula sydämestä 26.06.
- Satumaailmaa 25.04.
- Lumi Lika Kohtaa 24.02.
- Rajoitetusti vapaa (Tän kirjotin monta kuu... 24.02.
- Peiliviidakko 24.02.
- Valo kivisateen keskellä ("Minä olen... 24.02.
- Virtausilmiö 24.02.
- Lapsuuden jäljet (Tässä teille Freud ju... 24.02.
- Hiljaisuus puhuu ja puhuttaa 24.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (56)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (18)
- ▶ tammikuu 2008 (35)
- ▶ 2007 (74)