IRC-Galleria

Sulkea maisema runoon
Imeä itseensä voimaa kevätauringosta
Säilyttää, kantaa sitä mukanaan

Maistella ihmisten hymyileviä kasvoja
Tallettaa ne sisimpäänsä
pahan päivän varalle

Olla olemassa, luonnon Luojan hoidettavana

Kevät on tuore tuulahdus tuonnemmasta
Tuoksu taivaasta
Elämän Tuulen kosketus

Kevät on kenkien kopinaa kivetyksellä
Koputus ovelle
Herätys Herralta

Kevät on viesti korkeuksista:
Uudeksi hän luo kaiken

Yötaivaalla leijuva musta pilvi
Tuulen mukana pois lensi
Vaivasta vaivaan tie vei
Se onnea tuntenut ei

Vain hetkiä pilvissä leijaillen
tehtyjä iloja siemaillen
taivaan tähdissä keimaillen
maailman riennoissa laulellen
tuskaansa vienosti peitellen

Hanki elämä.
Etsi kotisi ja rauhoitu.
Elämä on enemmän kuin luulit.

Olet sitä mitä uskot olevasi
Näet sitä mitä haluat nähdä
Kuulet sitä mitä odotat kuulevasi

Ole kerrankin tarkka
Unohda se, että puoli maailmaa vihaa sinua
Näe, että joku voi välittääkin

Silloin voi tapahtua ihme
Kuulet asioita, joita et ennen ole kuullut
Näet asioita, joita et ennen ole nähnyt
Olet jotakin mitä et ennen ole ollut

Kyse on vain mielenlaadusta
valmistautumisesta
luottamuksesta
uskosta

Ole vain sinä ja usko siinä itseesi
Tee mitä sydän tahtoo ja usko siinä itseesi
Puhu mitä sydän puhuu ja usko siinä itseesi

Olet mitä syöt

Jos maistelet vain pahoja sanoja
Sinusta tulee niiden kaltainen

Opi kuulemaan hyvää itsestäsi
Opi näkemään hyvää itsessäsi
Opi tahtomaan hyvää itsellesi

Lumen alla on vaikea hengittää
Sitä sataa päälleni aina vain lisää ja lisää
Tänne jonnekin hankeen, mihin kadotin itseni?
Mistä lumi tulee, kun en edes pilviä taivaalla näe?

Tämä kaikki sekamelska ympärillä imee minua sisäänsä
Joka päivä kutistun ja kutistun
Pieni pala pois päivittäin
Mikä sen tekee?

Päiväni ovat täynnä
En löydä niiden takaa muuta kuin kiireisiä ovenpamauksia
Elämästä en enää tiedä
Kaikki on hyvin mutta kuitenkin pilalla
Kaikki on selvää mutta kuitenkin hukassa
Kaikki on normaalia mutta kuitenki erilaista

Elämä on takanani valuva varjo
Hiippailija siellä jossakin
Missä, sitä tiedä en
Kaiken tämän alta en löydä edes omaa päätäni

Kysyn tänään taas: kuka olen, miksi ja missä?
Hukun kyyneliini kuiskaten:
Elämäni suurin arvoitus olen minä itse

Kirjotin tunnelmia
Länsiautoareenan
vanhojentanssitapahtumasta
2008:

Tänä yönä en saa unta
Tai ehkäpä tänä aamuna en herännyt
Tämä ilta oli kuin unta

Olla osa jotakin suurta
Palanen vain
Mutta silti erityinen
Yksilö
Erilainen
Niin kuin muutkin

Kokea pala taivaasta
Astua pilvilinnojen ovesta sisään

Hypähdellä kukkakedolla
Nauttien jokaisesta askeleesta

Suuri päivä
Olet tänään jotakin
Mutta silti vain sinä

Olet tänään tuijotuksen keskipiste
Mutta silti vain osa massaa

Olla kaunis
Mutta silti vain pikkuinen osa pukuloistoa

Illan kuningatar olet sinä
Mutta silti joku muu
Me kaikki

Illan kuninkaat edessäsi
Komeina ja siisteinä
”Liihota sinä, minä vien!”

Naurua
Onnen kyyneliä
Vapinaa
Mutta ei jännityksestä
Vaan hämmästyksestä:
Jotakin näin upeaa
Minulle
Sinulle
Tänään

Innostua
Olla lapsen kaltainen
Iloita kuin pieni tyttö
Unelma tulla prinsessaksi toteutuu
Lapsuuden barbitanssiaisten ruumiillistuma

Kun ei löydä sanoja

Halvaantua onnesta
Pienen hetken verran
Ja aina uudestaan
Muistoissa

Tilanne häviää
Tunnelma ei

Säilytä sitä kuin kultakorua
Kuin rakkaintasi
Palaa siihen kun eniten ahdistaa
Ja pääset taas hetkeksi taivaaseen

Pienen hetken verran
Ja aina uudestaan

Maistaa pieni pala taivasta
Häivähdys vain
Varjo vain
Siitä ilosta
Tietää millaisen maailman Jumala haluaisi
Tällaisen

Tätä
Lisää ja aina uudestaan
Ilman loppua
Ilman taukoa
Ehkä niin Isä tarkoitti

Olla siellä minne kuuluu
Noiden pukujen keskellä

Ihailla
Nähdä taideteoksia
Kuin veistoksia
Mekkoineen
Frakkeineen

Nauttia
Iloita

Rakastaa kehoaan
Viihtyä siinä

Olla onnellinen
Olla vain onnellinen
Olla vain hyvin onnellinen

Sydän sialla on

Tää oli koko Leijonakuninkaan lohduttavin kohta. ;) Suuria viisauksia, mulla on sydän, Liisalla on sydän!

Pilvissä leijaileva rakastunut mä oon
Leija kevyt taivaalla keikkuu
Surujenleikkuu
Meneillään

Minun rakkaani istuu puussa
Kiipeän ylöspäin
En tavoita

Hyppäät alas
Vihdoin siinä
Omana itsenäsi

Anteeksi saat
Puuretkesi
Pilvissä

Leikkaisin nuo puut
Jos osaisin

Mutta siihen pysty en
Elämäsi langat
Omissa käsissäsi

Rukoilen sua polvillani
Sä taistelet
Itseäs vastaan

Kova kamppailu
Tiedän: voitat vielä

Odotan sua
Annan aikaa
En muutakaan voi
Sekotit mun pään, kultasein

Oli hauskaa eilen Kaisan kans. Ku selitin kaikkia ihan uskomattomia, kummallisia ja erilaisia mitä mun elämässä ennen on ollu ni Kaisa kysy "Missä Liisa on, mitä sä oot tehny Liisalle?" :D

Plääh
Oon seonnu
Hulluks tullu
Ihastunu

Sekotit mun pään hei, mies!
Ja mul on ikävä.

Sun pikku pusupuskuri, saanhan olla, saanhan?