Onko elämässä kyse elämästä ja kuolemasta
vaiko rakkaudesta ja sen jälkeen odottavasta suuresta tuskasta?
Osaako ihminen oikeasti rakastaa vai onko se samanlaista kuin lapselle kertoisi sadun,pelkkää tarua vain joka ei ikinä toteudu?
Mistä rakkauden tunnistaa?
Ei se oo aina sitä mitä luulee,mitä näkee,kuulee taikka kokee
Ei se oo sellasta ku saduissa sanotaan, niinkuin lauluissa kerrotaan tai lapsille näytetään
Lapsena sitä luulee aina että rakkaus on suuri onni,kuin lintujen ensinmäinen kevät laulu
mutta totuudessa vanhemmat valehtelevat.
Rakkaus on suuri peli,jossa toinen huijaa toistaan.
Aina sanotaan että rakastaa,välittää ja ihailee,totuudessa ihminen kertoo vain sen mitä näkee tai kuulee.
Osaako ihminen kertoa sen mitä oikeasti tuntee?
Vai luuleeko ihminen että se on liian ilkeää,ikävää taikka liian lällyä?
Tosiasiassa asia kuitenkin on toisin.
Jos kertoisi suoraan mitä tuntee sisällään vähentäisi tuskan suuruutta.
Jos ihminen ei oikeasti välitä toisesta niin miksei hän voi kertoa sitä suoraa?
Pitääkö ihmisten aina leikkiä toistensa tunteilla,ensin pettää ja sitten vasta jättää?
Okei myönnettävä on että sitä tosi rakkauttakin löytyy.
Osaa ihminen myös rakastaa mutta suhde on kovaa peliä ehkä joskus liian suurella pelikentällä.
Jotkut vain selviävät voittajiin toiset jatkavat loputtomiin peliänsä.