IRC-Galleria

kaks tuntia siinä meni saatana tapellessa OpenSUSElla Djangon admin-migraatioita Postgresiin...Ubuntussa sama hoituu viidessä minuutissa. On tää saatana työmaa :D

Suunnilleen 10 vuotta sitten näin tämän ekan kerran. Linkkasin sen silloinkin tänne päiväkirjaan ja yhä sanon saman kuin silloin, että aivan helkkarin upeeta saundia tuo loppusoolo!

Kyllä T-SQUARE:n pojilla soitto vaan kulkee, vaikka ikää tulee lisää.

1985


2016

Näin 22 ikävuoden viimeisenä mietteenä totean seuraavaa:

Se että jotkut asiat meni perseelleen, niin näin jälkikäteen tarkasteltuna se oli HELVETIN HYVÄ.

Kesä 2007, juhannuksen kynnyksellä. Silloin olin tehnyt HTML-sivuja jo neljä vuotta. Se oli sitä aikaa jolloin sait isot rispektit jos sinulla oli animoidut flash-sivut. Adobe Flash oli tuolloin oikeastaan ainoa vaihtoehto saada tehtyä jotain flash-hommia. Maksullisuus oli ainoa este. Siispä Google avuksi. Käyttämäni hakusana oli muistaakseni "flash teko-ohjelma" tai joku senkaltainen. Hakutuloksien joukossa oli pelikulma.net ja ohjelma Flash Animator 4 release 5, kuvaus oli "Ilmainen ohjelma flash-animaatioiden tekoon".

"Noniin, tässähän se on mitä etsittiinkin, mutta katotaas mitäs kaikkea muuta täällä on..."

Siitä aloin sitten selailla eri ohjelmistokategorioita. Sitten sieltä silmiin osui Game Maker, jonka kuvauksena oli lyhyesti "Pelin teko-ohjelma". Versio oli 4.

Jotenkin muistaakseni olin samanaikaisesti "nääh" mutta samalla kuitenkin "ai että omia pelejä vois tällä tehdä, no voishan tätäkin kokeilla". Lopulta sitten senkin latasin ja asensin 3D Flash Animatorin lisäksi.

Ensin kokeilin 3D Flash Animatoria, olihan se se ensisijainen ohjelma. Iltapäivän käytin tutustuen ohjelmaan ja sen toimintoihin. Sitten illalla päätin kokeilla Game Makeria.

Käyttöliittymästä muistan ensimmäisenä vasemman laidan kansiot. "Sprites, sehän on se limsa!" Taisin avata Pac-Man esimerkkipelin, ja sitten aloin selvittämään mistä mitäkin tehdään.

Taisin jo silloin päättää tehdä jonkinlaisen oman pelin koemielessä ja aloitinkin sen tekemällä oman projektitiedoston sille. Luonnollisesti tein Pac-Manista kloonin, tosin omilla (ja herravarjele miten kammottavilla) grafiikoilla (mm. piirsin oman spriten jokaiselle ilmansuunnalle, kun olisi voinut tehdä vain yhden ja sitten sen kääntää...). Siinä meni juhannusviikko "omaa" peliä tehdessä. Se tekeminen oli kuitenkin äärettömän kivaa ja silloin tiesin että tämä on sitä, mitä haluan tehdä myös työkseni.

Kuten joskus kauan sitten yhdellä foorumilla kirjoitin: "Silloin opin millaista pelien tekeminen on. Se on hauskaa, se täynnä innostusta, toiveikkutta, hermojen menettämistä, syvää epätoivoa ja onnistumisen riemua."

Ysiluokan keväällä kun opon luona piti käydä jutustelemassa jatkosuunnitelmista, totesi opo minulle näin: "Jos sä haluat pelialalle niin datanomilinjan jälkeen sun ei kannata tänne (Jyväskylään) jäädä, koska täällä ei pelialaa opeteta ja tuskin tullaan koskaan opettamaankaan."

Itse muistelen kaiholla ja lämmöllä suomen indie-peliskenen aikaa ennen Angry Birdsiä ja pelialan esiintuloa. Siihen aikaan kaikki uudet harrastelijat ja pelien teosta kiinnostuneet tiesivät, että hommat on äärimmäisen vaikeita ja oppimiseen menee useita vuosia ja huipulle ei pääse muut kuin isot ja nimekkäät peliyhtiöt. Pelejä tehtiin vain koska se oli hauskaa.

Nykyään taas meno on etenkin n. 15-vuotiaiden ikäluokassa, että peliala on niin coolia ja luullaan että kun Unityn kanssa räpelletään pari viikkoa niin homma on siinä ja miljoonia on tiedossa.

Ehkä tää tilanne ei nykylasten kohalla oo sittenkään vielä menetetty. Äsken ulkona käydessä oli kaksi 6-7-vuotiasta poitsua alueen seurakuntakeskuksen roskakatoksen päällä ja huutelivat ja hoilasivat hallelujaa meille ohikulkijoille.

Pari vuotta sitten nämä samaiset pojat olivat samassa paikassa, tosin eivät katolla ja hakkasivat valvontakameraa metallikepillä tohjoksi.

T-Square ja Mezzoforte vois heittää kyl yhteiskeikan ennenkun kumpikin lopettaa, tulis kyllä sen verran timanttista saundia.

Kymmenen vuotta sitten oli irc, ii2 ja irc-galleria, mese ja keskustelufoorumit hengissä. Täällä galleriassa (tai aapeli.comissa) tutustuttiin ja juttelua jatkettiin mesessä.

Muistatte varmaan miten huono kuvanlaatu kaikissa web-kameroissa oli, mutta silti niillä otettiin kuvia, koska muutakaan ei ollut. Mesessä jos yritti videopuhelua, niin koko Windows meni jumiin.

Käyttiksenä oli Windows Xp, ja 256 megatavua keskusmuistia riitti hyvin.
Omat kotisivut tehtiin yleensä freewebsillä ja vieraskirja tehtiin freebokilla. Urli.netillä saatiin piilotettua freewebsin oma osoite. Tästä kolmikosta tähän päivään on säilynyt vain freewebs, tosin nykyään pelkällä webs nimellä.

Sitten Facebookin maailmanvalloitus alkoi. Kaikki ryntäsivät sinne, kaikki vanhat paikat tyhjenivät käyttäjistä. Messenger ja ii2 lopetettiin. Keskustelufoorumit muuttuivat arkistoiksi muistuttamaan vanhoista ajoista.

Tämä galleria tuo mieleeni hylätyn kylänpahasen, uskollisimmat ovat jääneet tänne ja osa, minä mukaanlukien, tehnyt paluun juurille. Kulta-ajoista muistona ovat kaikki tuhannet, ehkä kymmenetkintuhannet tyhjenneet yhteisöt, jotka ennen kuhisivat väkeä. Paljon muistoja.

Itse kaipaan näitä kymmenen vuoden takaisia aikoja. Silloin kaikkialla oli rennompi meno ja kaikilla eri keskustelufoorumeillakin oli yhteisöllinen oma henki.

Ja mitä on nyt?

Facen loiston päivät ovat jo kaukaista historiaa, (esi)teinit ovat lähteneet sieltä uusiin paikkoihin, jota vanhemmat eivät vielä tiedä. Nykyään facessa kukaan ei peittele nimeään tai kuvaansa vaan räyhää menemään avoimesti, kukkahatut ymmärtävät asiat tahalleen väärin, moralisoivat ja valittavat.

Instagramissa teinitytöt metsästävät epätoivoisesti tykkäyksiä ja seuraajia vähäpukeisilla kuvilla, joku Snapchat niminen softakin on, siitä en mitään tiedä. On älypuhelimia ja tabletteja, Pokemon Go oli ja taisi jo mennäkin. Messengerin tilalle on tullut Kik ja WhatsApp.

Noin 8 vuoden tauon jälkeen tein tännekin paluun. Miksi ihmeessä käyttää jenkkien tuotteita, kun meillä on suomalaisilla omakin vastaava?