IRC-Galleria

ja np. MC-You're all I need

The blade of my knife
faced away from your heart
Those last few nights
it turned and sliced you apart

This love that I tell
Now feels lonely as hell
From this padded prison cell

So many times
I said you'd only be mine
I gave my blood and my tears
And loved you cyanide
When you took my lips
I took your breath
Sometimes love is better of dead

You're all I need
Make you only mine
I loved you so I set you free
I had to take your life
You're all I need, you're all I need
And I loved you so, but you didn't love me

Laid out cold
now were both alone
But killin' you
Helped me keep you at home
I guess it was bad
Cause love can be sad
But we finally make the news

Tied up smiling
I thought you were happy
Never opened your eyes
I thought you were napping
I got so much to learn
About love in this world
But we finally made the news

You're all I need
Make you only mine
I loved you so I set you free
I had to take your life
You're all I need, you're all I need
And I loved you so, so I put you to sleep

You're all I need
Make you only mine
All I need
You're all I need
All I need
You're all I need
All I need
You're all I need
All I need
You're all I need
All I need
You're all I need

kuvaa elämäntilannettani erästä henkilöä kohtaan, mutta hiukan eri näkökulmasta..

Sixxin isä jätti perheen parin vuoden kuluttua Sixxin syntymästä. Sillä välin Sixx oli ehtinyt kuitenkin saada siskopuolen ja sisaren, josta Sixxillä ei ollut paljon tietoa. Vasta monien vuosien jälkeen Sixx sai tietää totuuden siskopuolestaan.

Sixxin lapsuus ja nuoruus oli hankala. Äiti ei pystynyt huolehtimaan lapsestaan erityisen hyvin, ja Sixx vietti suurimman aikaa isovanhempiensa kanssa. Isovanhemmat muuttivat usein, joten Sixx joutui jatkuvasti uuteen ympäristöön, josta seurasi sopeutumisvaikeuksia. Nikki kuitenkin viihtyi isovanhempien kasvatuksessa ja he tukivat Nikkiä kaikessa kuin omaa poikaansa.

Sixx vaihtoi teini-iässä nimensä Frank Ferrano nimeksi Nikki Sixx, koska oli saanut Frank-nimensä isänsä mukaan. Isä oli aiemmin tätä kieltänyt poikansa Nikkin, ja torjunut myös tämän avunpyynnöt.

<3

Se saattaa olla pitkä aika, mutta se saattaa olla myös lyhyt. Nyt se tuntuu kuin eiliseltä.

25.6-25.11.2009

Tämä aika on ollut täynnä surua, itkua, murhetta, masennusta ja osittain iloakin.
Michael Josep Jackson kuoli 25.6, ja uskon että jokainen teistä sen jo tiesikin. Tai ainakin sen, että hän on edesmennyt. Jotkut teistä saattavat ihmetellä, miksi olen itkney välillä syyttä. Ainakin ulkopuolisen silmin syyttä. Mutta tämä on sen syy.
Kun jokin niin tärkeä ihminen, jonka elämää on seurannut päälle kahdeksan vuotta, kuolee, se laittaa todella koville. Olen yrittänyt kestää, mutta se ei aina onnistu.
Leirikoulussa mukanani oli kaksi Michaeliin liittyvää lehteä. Katselin niitä samalla, kun istuin sängylläni ja yksi tietty levy soi mankastani. Mietin, miten joku on voinut tehdä niin. Miksi hän on tehnyt niin? Tarkoitin Conrad Murrayta, jota epäillään Michael Jacksonin taposta. Olen moneen otteeseen jo sanonutkin tämän, mutta en voi vieläkään uskoa jonkun tappavan ja vieläpä syyttä.
Itkin siinä sängyllä sitten muutaman kyyneleen hiljaa. Muutaman lisää. Sitten ne vain tulivat ja tulivat. En voinut lopettaa. Roosa istahti viereeni sängylle ja kysyi mikä minulla on. En vastannut mitään, mutta hän näytti huomaavan etten kaivannut seuraa ja tajusi, että itkin Michaelin perään. Roosa lähti sitten paikalta ja itkin yksin ainakin varttitunnin ajan.
Päivän päästä, tiistaina, meillä oli leiridisco. Sinä päivänä itkin normaalia enemmän. En tiedä, johtuiko se siitä että discossa ensimmäisten kuulemieni kappaleiden joukossa soitettiin Thriller, vai oliko se kohtalon tuomaa. Mutta jokatapauksessa en kuitenkaan pysynyt olemaan discossa. Lähdin itkua pidätellen discorakennuksen yläkerran vessaan. Itkin siellä puoli tuntia ja sitten lähdin ulos. En voinut olla kenenkään seurassa sillä hetkellä. Tein lenkin koko Piispalan ympäri, ja sitten olin hiukan rauhoittunut ja menin liikuntasalille. Siellä oli näet kaksi tietokonetta. Minun oli pakko purkautua jonnekin. Kirjoitin siis tänne, galleriaan, ja kerroin kuinka paha minun oli olla ja miksi itkin. Liikuntasali olli aivan pimeä. Olin siellä aivan yksin. Siellä vietin tunnin, tai ehkä kaksikin. Menin mökkiini, kuuntelin musiikkia ja yritin unohtaa äsköisen itkupurkaukseni.

Osa joistakin ystävistäni ja kavereistani muistaakin tämän jo ennestään, mutta oli pakko nyt kerrata tämä.

Olen itkenyt ja tulen vielä monen kymmenen vuodenkin päästä itkemään Hänen peräänsä.

Lepää rauhassa, Michael Joseph Jackson.

mittaan just kuumetta. eilen se oli 37.8 ;<

when he's gone.

we all love ya. <3

=) ja minä ja ruki nukuttiin aika sikeästi :DD
olemme reiluja piste com. :)


sit vein äskö ku tehtii aamutallii niihn rompun ulon. siinä tarhassa se lähti vetään mua heiniensä luokse ja sit se riimunnaru meinas lähtee irti, mutten päästäny 8D

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=1&i=1122897&t=1122897

nooh.

1. olen 12v.
2. minulla on hoitsu, joka on 3 vuotta
3. se on ori
4. pärjään sen kanssa hyvin.

mitä vikaa meissä on? -.- mekin ollaan ihan normaaleja ihmisiä!