on se sitten jännähomma. meikäläinen kun ajattelee että, kesä on ohi ja kaikkee. ettei mitää kivaa voisi tapahtua. niin eikö sitten puhelin soi ja kukas se sieltä soittaakaa. vanha ystäväni josta ei olekkaan kuulunut viimeiseen kolmeen vuoteen. sovitaan treffit ja kaikki mutta, kuinka ollakkaan minä tulen ja menen sitten tallentamaan numeron väärin. aikani mietittyäni otan sen jokapäiväisen ystäväni käteen ja juon sen. viidentoista tuopin jälkeen huomaan jo olevani pikkuhiprakassa ja olen iloinen. huomaan että, minulla on monta ystävää. poliisikin tarjoaa jopa yö paikkaa mutta, kieltäydyn kohteliaasti ja sanon meneväni kotia. matkalla kotiin vedän vielä yhtä juoppoa turpaan ja sitten poliisit jo vähintääkin vaatii minua luoksee. no vielä tuosta puhumalla selvisin ja lähdin kohti juna-asemaa. matkalla asemalle eteen tuli vielä yksi este. BAARI! ei perkele minä tuumasin. yksi oli vielä juotava. joinkin huolella koska, tuo kyseinen tuoppi tuli maksamaan 24,60euroa. siis 20ekee meni tuon mokoman portsarin voitelemiseen. perkele. seuraavan kerran jykylään mennessäni otan jonkun muijan mukaan. onhan jonkun katsottava tämän niin menevän pojan perään...