IRC-Galleria

Olipa kerran apina, joka teki kaikille muille apinoille hirveän karhunpalveluksen paljastamalla lajilleen tyypillisen heikkouden. Siihen asti apinat olivat ylpeilleet kyvyllään selvitä ihmisten vangitsemisyrityksistä. Tämä apina oli niitä harvoja häkkiin joutuneita.
Kauan hänenkään ei tarvinnut odottaa ensimmäistä pakomahdollisuuttaan. Huolimattomasti suljettu häkki, yksinäinen hetki ja apina oli jo loikkimassa ulos talosta.
Ovenpielessä tuntuva tuttu tuoksu pysäytti hänet hetkeksi: Iso ruukullinen valmiiksi kuorittuja herkullisia maapähkinöitä. Täytyihän hänen verottaa isäntäänsä vankeusajasta. Nopeasti apina sujautti kätensä ruukun kapeasta suuaukosta ja kouraisi kämmenensä täyteen pähkinöitä. Juuri silloin hän näki vangitsijansa lähestyvän. Epätoivoisesti ahne apina yritti irrottaa pähkinöillä täytetyn kouransa raskaasta ruukusta, mutta turhaan. Suuaukko oli liian pieni.
Loput varmaan arvaatkin. Apinan kapina luopumista vastaan päättyi sekä pähkinöiden että vapauden menetykseen.
Huomattuaan apinasta tämän perin inhimillisen piirteen, hänen vangitsijansa paljasti sen muillekin. Vielä tänäkin päivänä apinoita vangitaan samalla tavalla: Palmun juurelle pannaan iso kapeakaulainen ruukku täynnä pähkinöitä, joista apinat eivät vieläkään ole oppineet luopumaan - tyhmyys, josta he maksavat vapaudellaan.
Pelkästään tällä perusteella voisi uskoa ihmisen kehittyneen apinasta - tai päinvastoin.
Tarinan loppuun kuuluu tietenkin saarnaajan suoraan silmien väliin heittämä sielun syvyyksiä luotaava kysymys:
"Mitkä ovat sinun maapähkinäsi, rakas sisar ja veli!?"

-Ystävyyden majatalo