IRC-Galleria

alennuin kinuumaan uutta uunia kruunulta ja sain tänne jonku sota-aikaan syntyneen korjaajan joka varmaan veistäs puusta uuden uunin mutta uutta ei tipu, vaihto sitten levyn ja jees, uuni on nyt käyttökuntonen ja valmistajatkin nykyään suosittelee et jos paistaa esim. pullia et pelti pitää keskenkaiken kääntää, ei kuulemmat uudetkaan paista tasasesti:O huh huh ihmettelenpä mihin on kadonnut kunnon kodinkoneitten valmistus , jos näin on??

Neuvolassa pikkumies painoi jo 8800g ja oli 71cm pitkä....ja taas marmatusta siitä kun ei se käänny ja konttaamistakin pitäsi äidin oikein opettaa, huoh, mun vauva...en mä ees haluu et se lähtee liikkeelle:D tietty tuli kyl pikkasen "paineita" kun ei se mahdu taas niitten lokeroon:D

tänään mikosta tuli lihansyöjä:D

niin et vaikka päätin etten kirjottelis tänne ni taidan uhmata itteeni ja kirjottaa kuitenkin...huom, jotain:D

Mikko täyttää huomenna jo puolvuotta, voi että aika vaan menee kauheeta vauhtia, kattelin tänään vrn sivuja ja siellä kuvaa missä Mikko on aivan vastasyntynyt, ja apua, se oli niin pieni ja miten siitä onkin jo tullut tuollainen jättiläinen, sitä sitten rupesi katselemaan taas uusin silmin ja kun se tuossa lattialla oli aivan pitkänään niin pohdin että onkohan se jo jopa 80cm pitkä:D ja kuinka 1vuotiaat on suurinpiirtein sen pitusia...ja kuinka Rasmus on ollut tuonpitunen jne jne...voi voi kyllä sitä niin oli ajatus sekasin ja ihmeissään taas hetken aikaa, ja jotenki tuli se haikeus...kun se ihan rääpäle on kadonnut, ihme kyllä vaikka mä aina huokailen että mikko on jo senverran iso että on jotain tolkkuu tässä elämässä eikä kokoajan tartte olla varpaillaan...tietää jo vähän et koska sillä mahdollisesti on nälkä ja milloin väsy....ja voi olla hetkittäin pois kotookin jo, oli ihanaa olla isompien kanssa uimahallissa viimeviikolla, ja perhekahvilan mammojenkaa syömässä yksi ilta ja silleen, vaikka sellasta irrottelua en kaipaa(ihme kyllä) yhtään, et pitäs nyt päästä tonne rimpsalle...ei...en voi jättää vauvaa:D

Hetki sitten leikittelin ajatuksella että lähtisin opiskelemaan iltaisin nyt hoitovapaalla, mut mulle tuli sellanen tunne etten raaski olla ees iltoja pois, vaikka oon päivisin lastenkaa:O mut tuntu niin käsittämättömän korkeelta kynnys, et oisin joka ilta pari vuotta jossain....vaikka ei siin mitään, uus ammatti olis ihan tarpeen:D

Ihanaa saada tänne uusi naapureita, et olis jotain seuraa tarvittaessa, on sitä asunu niin kauan jo rivitalossa ja aina on ollu naapureita joita on voinu pyytää kahville tai ulkoileen jos pää on meinannu hajoo...ja nyt hetkeen ei oo ollu ketään...miehelläkin on vierotusoireita, haikailee välillä entisten naapureitten perään kun ei oo enää ketään jonka kaa hölmöillä:D

mietin tosissaa yöllä et rupeisinko kirjottaa tänne jotain päiväkirjaa niinkuin jotkut, oonhan mä käyny niitä kurkkimassa, toki, mut sitten aattelin et en mä haluu et mun mietteet on niin julkisia et niitä voi kaikki käydä kattoos ja sitten arvostalla mua äitinä, naisena jne...toki olishan mulla tänne paljonkin kirjotettavaa....sen verran vauhdikasta on neljän lapsen arki ja kun on paljon sukulaisia, ystäviä, kavereita, ja kokoajan monta rautaa tulessa niin saishan tänne jokapäivä romaanin aikaseksi, jos olis aikaa sitten taas kirjottaa...niin et ne jotka kävi tän nyt sitten lukemassa niin eipä mun elämästä paljoo kostunu, hahahah mut saa tokkiinsa kertoo et on ollu kiinnostunu mun päiväkirjan sisällöstä:D