perhekerhossa aamupäivällä, siellä pohdittiin tarpeita....päällimmäiseksi nousi taas nää ainaiset jutut kuinka kotiäitiyttä ei arvosteta, kun omat miehetkään ei arvosta, tai ne ei ainakaan sitä sano.
'Kun oot töissä saat palautetta tehdystä työstä, jotkut saa jopa bonusmatkoja tehdystä urakasta tai edes palautekeskusteluja pidetään jossa kiitosta saa rutkasti.
Miten me kotiäidit pidetään sitten leuka pystyssä??? On se ajoittain todella vaikeeta kun kaikki vaan pitää itsestäänselvyytenä sitä, että olet kotona, ruoka on valmiina ja sitä on kaapissa ja joku ohjaa tätä hommaa.....
itse haaveilen hetkistä kun kaikilla olis omat aivot ja kaikki toimis niin ettei mun tartte vedellä naruista:D .......unelmaa....joku tekis ruuan ilman et tarttis sanoo kellon olevan jo niin paljon että se pitää valmistaa ja tekisi ruuan niistä aineista mitä löytää, ettei mun tartte sanoo mistä se ruoka valmistetaan ja mitä se on....
olis ihanaa jos joku muukin pesis vessan ja kylppärin tai saunan....
voihan tän sitten niinkin ajatella että sysäänkö mä "omia" hommia muille....hm...mielestäni en..kaikkihan me täällä asutaan ja miksi mulle kuuluu joitain hommia....kun ei muillekkaan...kai:D
mitäs jos menis lakkoon.....mitähän täällä sitten tapahtuisi....mä oon kyl niin kauhee diktaattori ettei munkaa asuva voi ees elää:D mut miksi kukaan ei yritä syöstää mua vallasta, niinhän niille muillekkin kauheille diktaattoreille tehdään...mitä niin kauheeta mä voin tehdä muille ettei mua vastaan uskalleta kapinoida??? mitä kauemmin mä saan/joudun kaikkee hallita, sitä kauemmin mun turvallisuudentunne on kadoksissa ja mä oon onneton siltä osin....ihan niinku lapset kun ne on turvattomia, ne kiukkuaa ja räyhää ja ne pitää ottaa syliin ja pitää varmoin ottein ni ne on taas onnellisia hetken.....
toinen tarve mulla olis luovantoiminnan tarve.....mutta sitä mä jaksan odottaa eläkeikään, sitten mulla ei oo enää näitä käsitöitä niin ehdin tehdä muuta:D
Ostin kukkia, aion tehdä syksyisen asetelman keittiönpöydälle piristämään perhettä....tai itseeni...tosin se että tuolla saa puhua muittenki äitien kanssa ja me kaikki voidaan huomata et useimmat painii samojen asioiden kanssa niin se jo piristää, joten suosittelen käymään kerhoissa jakamassa arkiasioita toisten äitien kanssa....aina siitä ei saa positiivisuutta mutta joskus saa...:D