IRC-Galleria

Kirjoitukset on nyt sitten tosiaan. Ahdistus, katumus, masennus, epätoivo iski tänään. Vahvasti. Tuntuu ettei mikään voi mennä hyvin, mihinkään ei ole aikaa ja suorituksista ei ole mitään hyötyä. Mitä tekee viiden ällän papereilla kun ei tiedä mitä niillä haluaa tehdä? Tai mitä tekee viiden A:n papereilla kun niillä ei ainakaan mitään tee.
Koulutus on nykypäivänä aivan liian yliarvostettua, vaikka jatkuvasti mediassa puhutaan siitä miten lahjakkaat viisitoistavuotiaat laulajat, näyttelijät, mallit, geenibiologit ovat jättäneet koulunsa kesken suuremman hyvän puolesta ja he tekevät sitä missä ovat parhaita ja ansaitsevat miljardeja. Tällaisia tarinoita voi kuulla ja nähdä jatkuvasti ja joka suunnasta. Omat erityislahjat ovat hukassa, joten tulevaisuus löytyy sieltä suunnasta, joka ottaa vastaan. Ja silloin kohtalona on kärvistellä loppuelämä paikassa, joka on kaikkein vähiten sitä, missä viihtyy. Mutta koska leipä ja juusto on kallista ja syrjäytymistä pitää välttää, niin tietynlaisia uhrauksia tulee tehdä.
Onneksi on aina olemassa hyväntekeväisyystyö, johon pääsee kuka tahansa ja näitä tyyppejä arvostetaan. Ikävä kyllä siitä saa tauteja ja se on rankkaa ja kallista. Vaihtoehtojen ollessa vähissä ei ole oikein varaa valita.