IRC-Galleria

Kun kylmyys, joka tunkeutuu sisään
jäädyttäen kaiken mennessään
on sinussa, sitä ei jaksa
mikään ei ole tarpeeksi lämmintä
mikään ei anna enää toivoa
pieninkin särö voi murtaa kaiken
pinen pieni särö ja se leviää
lopulta kasa sirpaleita
ja aina löytyy joku joka
haluaa talloa nekin vielä maan rakoon
Usko ja Jumala helpottaa
liimaa kasaan
antaa ystävät ja pelko häviää -
hetkeksi

toivon toivoa
vaadin rakkautta
haluan himoja
inhoan tunteitani
olen yksin yksinäisyydessäni
nyt väsymys on sietämätön
ummistan hetkeksi silmäni ja
aamulla uninen lumivaippa
hautaa alleen muistot
tuuli vie pois minut
jäljelle tähän maailmaan
vain kylmyyteni ja
yksinäinen ruumiini