Hän kertoo tarinoita itsemurhasta insestiin
Tukholmasta, viinasta ja kamasta, miehistä ja rahasta
Ja kaikesta paskasta, joista etsi muka vapautta
Kunnes viimein eräänä iltana, Göteborgissa pienellä kujalla
Lasisilla silmillään tuijotti lumisadetta
Ja kun maa muuttui valkoiseksi, hän muuttui vanhaksi
Hän repi ranteensa auki ja lumeen kirjaimin punaisin
Nimensä kirjoitti
Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, nyt hän lentäen lähtee kuin lajinsa viimeinen
Sinä aamuna kun hän heräsi, sairaalassa sidottuna selällään
Ja seiniä valkoisia katseli, eikä tuntenut enää siipiään
Oli kiinni saanut raaka tuuli idästä, joka tanssittaa vanhoja luurankoja
Ja ne pirut pyörii nyt hänen silmissään, eikä kestä niitä selvänä katsella