Aika pysähtyy paikoilleen
Tunnit valuvat tyhjyyteen
Katseet kääntyvät erilleen
Mitä tein väärin
Olen miettinyt asioita joita ehkä ei pitäisi
Seinät kaatuvat päälle tääl joka oli joskus kotini
Ei yhtään selvää ajatustakaan
Mikset sano sitä suoraan
Miksi teet tämän minulle
Vaikka tiedät kuinka se koskee
Paljon enemmän kuin mikään muu
Aiemmin mun elämässäni
Miksi teet tämän minulle
Vaikka tiedät kuinka se koskee
Paljon enemmän kuin mikään muu
Olen miettinyt asioita nyt jo ehkä liikaakin
Siksi juuri arpeutuneet haavat turhaan aukaisin
Ei aika niitä parantanutkaan
Mikset sano mitään suoraan
Miksi teet tämän minulle
Vaikka tiedät kuinka se koskee
Paljon enemmän kuin mikään muu
Miksi teet tämän minulle
Vaikka tiedät kuinka se koskee
Paljon enemmän kuin mikään muu
Silti sanot mulle näkemiin
Sä sanot mulle näkemiin
Silti sanot mulle näkemiin
Miksi sanot mulle näkemiin
En päässyt sisälle kirveelläkään
olen jäänyt ovien taa
Ota minut edes eteiseen
en pysty nukkumaan ilman sua
en ilman sua.
Mä vaikken vastausta saa
En tahdo vielä luovuttaa
Tää täytyy saada loppumaan.
Kaikki on nyt kuin jotain unta
Jatkukoon se ikuisuuteen
Vannon: häntä en vaihda uuteen
Löytyi syy mun rauhattomuuteen
Hän kun katseli mua pitkään, siksi.
Liian kauan annoit mun odottaa
Ruusut jo pääsi kuihtumaan
Liian kauan kylmää
Nyt paleltaa
Routa vie mut mukanaan.
En ota susta selvää
Mä ikävöin ja pelkään ja kaikki niin turhaan
Etsin sut uudelleen, vaikka tiedän vain lisää haavoja teen
Olen sinulle ilmaa.