IRC-Galleria

[sävel päivänsäde ja menninkäinen]

Letkamme kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
bemaristi viimeinen.
Hämärä jo tielle hiipi
bemaristi takasiipi juuri aikoi luistaa eestä sen
kun lyhtypylvään harmaan näki vastaan tulevan
se juuri oli noussut ojastaan.
Kas, lyhtypylväs ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan loistaa päällä maan.
Katselivat toisiansa,
lyhtypylväs tolpassansa
tunsi kummaa kipua.
Sanoi: "Väännät runkoani,
mut en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka luisusi mun soikeaksi saa,
on pientareella helppo sojottaa.
Jää kanssani, niin taivaaseen näytän sulle tien,
ja sinut ojaani vien!"
Bemu vastas "Lyhty kulta,
pysähdys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta tielle lennä, niin en hetkeäkään elää saa".
Niin lähti kaunis bemaristi, mutta vieläkin
kun lyhtypylväs yksin tököttää hän miettii miksi toinen täällä kadun lapsi on,
ja toinen yötä rakastaa.