I wonder in these forgotten ruins, only the ghosts of the past are with me. The screams and the suffering, the pain and the sorrow, are the only things you can sense in this place. The invisible death that spreads with no sound and warning, leaving its mark on everything that it touches. Every single cell will be infected by this curse, and even after generations you can see that the curse is still there. This is the one place no one should forget.
Yritti ilmeisesti edellisyönä luoda nahkaa ja ei oikee menny iha putkee. Nahka oli lähteny repaleisena ja oli myös saanu itelleen tehtyä pikku naarmun siinä ohessa. Nyt sitte toivotaa ettei tulehdu ja et kaikki menee hyvin. :/
Ei ole eka kerta ku se nii vimmalla luo nahkaa et naarmuttaa itteänsä.
Sitä kelaa onko missää mitää järkeä. Tai miks ylipäätänsä mitään koskaa tapahtuu, tai ei tapahdu. Minkä takia samat asiat vaa tapahtuu uudellee ja uudellee, eikä mikää tunnu muuttuvan missää. Sitä koko aika uppoo vaa syvemmälle mitä enemmä yrittää uida pintaa. Vaikka yrittäs kuinka, nii sieltä aina tulee se sama nyrkki joka lyö taas maihin, ja kaikki alkaa alusta. Joka kerta sitä kuitenki miettii, et josko täl kertaa sit ei kävis niin, mut silti se sama tulos aina tulee sieltä.
Välillä sitä kelaa...