Olipa kerran eräs pienen pieni tyttö. Tällä tytöllä oli hyvin vähän ystäviä, mutta hän rakasti heitä sitäkin enemmän.
Eräänä kauniina päivänä tytöllä meni ystäväänsä hermot. Tyttö oli aina ollut ystävänsä tukena, kuuntelit ilot ja surut ja lohdutti parhaansa mukaan. Tyttö kantoi harteillaan puolet siitä paskasta jonka hänen ystävänsä joutui kantamaan ja tyttö kantoi ne ilolla, sillä hän tiesi että siitä oli ystävälle apua..Mutta nyt tyttö ei enää jaksanut.
Tyttö kaipasi ystävältään ns. vastapalvelusta kaikesta siitä mitä hän oli ystävänsä eteen tehnyt, mutta sitäpä tyttö ei saanut..ja näin tytöllä on sitäkin vähemmän niitä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä joita hän kutsuu ystäväkseen..
Sen pituinen se!