IRC-Galleria

Tuntuu pelottavalta lukea omia, vanhoja tekstejä. Ihan, niinkuin lukisi jonkun toisen kirjoittamaa, mutta välillä joku tietty ellenmäinen sana, tai lause, muistuttaa siitä, että 'oho, tää on mun kirjoittama', ja saa kylmät väreet aikaan.

"Miia katsoo minua ja hymyilee pienillä, tummilla silmillään tavalla, jolla olen hänet oppinut tuntemaan."

"Maisema on masentavaa, maa on harmaa, taivas on harmaa, kaikki on vain harmaata. Jopa minä olen harmaa. Minä, joka piiloudun harmaan maskin taakse, ettei kukaan huomaa. Etteivät he tajuaisi. Haluaisin tulla pois tämän maskin takaa, joka erottaa vale – Wilhelmiinan aidosta Wilhelmiinasta. Se on vaan niin vaikeaa.
Jos meidänkin tuttavuutemme piirtäisi paperille, sekin olisi vain harmaata. Minun puoleni paperista olisi tummanharmaa. Tummanharmaa, jonka rakkaus olisi tummentanut. Hänen puolensa olisi haalea. En ole hänelle mitään erikoista. Olen vain kuppi laimeaa teetä. Yksi roska muidenkin joukossa."

Hrr, pelottavaa.

Oltiin tää viikko veneellä. Käytiin Mustassa Hevosessa, Kaunissaaressa, Porvoossa, Kotiluodossa ja taas Mustassa Hevosessa.


Ja kun kerrankin päästään pois stadista, pitäähän sitä vähän vääntää slangia. Kaiken lisäksi porvoolaisia tarjoilijoita on niin kiva kiusata :'DD

"Kolme kertaa fish and chips, vesi, mölö ja stobe"
"Okei... Entäs juomat?"