Nyt alkaa ruikutusmerkintä aiheena Boikotoikaa Itä-Helsingin Antikvariaattia.
Menin sinne ja kävelin tiskin luo. Myyjällä oli jo tässä vaiheessa himmee minua-ottaa-päähän-koska-keskeytit-sitruunan-syömis-hetkeni-ilme. Mä sanoin sille, että mulla on tässä kirjoja ja rupesin kaivamaan reppuu. Se kysyy töykeellä äänellä, että minkäs ikänen mä olen. Mä mietin, kannattasko sanoo, että oon vanhempi mitä oon, mut sanoinki sitten vaan, että kolmetoista. Myyjä tuijottaa närkästyneesti ja ilmottaa, että he eivät osta kirjoja alaikäsiltä, VAIN aikuisilta! Mä oon sillee, että ookei... ja ilmotan, että nää on kyllä perheen kirjoja, eikä ihan mitä sattuu. Myyjä tiuskasee kiukkusena, että no sitten mulla ei ole AINAKAAN mitään oikeuksia myydä niitä meille. Siinä vaiheessa olin jo aika tympääntynyt siihen ja vastasin vaan jäätävästi, että katsotaan nytten onko mun vanhemmilla nyt aikaa tuoda näitä kirjoja.
Ihan järkyttävä ämmä. Siis voi tollasta sanoo kohteliaammin ja ilman tota kaikki-alaikäiset-häiritsevät-työntekoani-ja-siksi-he-ovat-idiootteja-joita-pystyy-kohdella-ihan-miten-vaan-asennetta.
Sitä vaan, että heihei ja kiitos asiakaspalvelusta!