IRC-Galleria

Maailman viimeisenä päivänä minä istun kotona ja maalaan tai soitan samalla kun puhun puhelimessa kahden ystäväni kanssa ja keitän äidille kahvit kun se tulee töistä.

Ja sen jälkeen ennen keskiyötä juoksen ulkona väkijoukossa ja kerron kaikille että ne on hulluja.

Minä en usko että maailmanloppu tulee 21.12.2012. Siinä ei ole järkeä. Ei minkään laista logiikkaa. Joku hullu maya tai muu uliseva intiaani keksi sen kun se jotenkin kuulostaa hienolta (eihän se ole edes symmetrinen). Helppohan sillä jollain hyypiöllä on keksiä millon maailma loppuu kun itse on elänyt joskus vuonna nakki.

Miksei vaikka 7.7.7777? Tai 11.11.2011? Tai 21.12.2112? Tässä ei ole mitään järkeä.

Koko maailmassa ei ole mitään järkeä. Sitä mieltä minä olen maailmanlopusta.

Sitä paitsi, eihän tästä enää paljon huonommaksi voi asiat mennä.

Minä en usko aikaan, enkä ennustamiseen. Intuitioon uskon. Mutta en usko että intuitio voi koskea maailmanlopun tietämistä tuhansien vuosien päähän.

Nostan hattua sille hullulle mustan huumorintajun omaavalle intiaanille, jos maailmanloppu tulee sinä päivänä.

//Jaa, toisaalta loppukin on vähän liian ankara nimitys. Pikemminkin maailmanvaihto.

Mew ensi kesänä.

Tästä oli tulossa tuomion päivä.

Maanantaisin valtion huorat kuuluvat vain toisilleen.

(Kolmesataa)
emme olleetkaan Lontoossa
mutta hän
hän jutteli
tiedemiehille
eihän
kokemuksemme, lähteemme
ja
(Yhdeksänsataa sanaa
joka ikinen vartti
auringossa sisällä)

Hän
tutki, kuunteli tai elehti
Keskeytti.

Kuka juoksisi kertomaan
musiikista
tulessa.

Kerran, silloin kun meidän pieni telkkari ei vielä ollut äidin makkarissa, vein sen illalla mun huoneeseen, ja dvd soittimen myös ja katsoin Heimaa yöllä ja olin ihan vitun onnellinen. Siis ihan vitun onnellinen.

Kuuntelen youtubesta Heiman Hoppípollan liveä, ja se on nyt vaan jotenkin ihan älyttömän ihana.

Aamu
Usvainen ja kaunis
Askel toisen perään
Jäisellä alustalla juoksua

Horisontti hiljalleen
Taas synnyttää
Hohtaa puiden takaa lapsi

Ilta
Usvainen ja hämärä
Askel askeleen jälkeen
Jää sulaa allani

Usvasta
Heijastuvat valot
Niin kuin odotin

Minä kävelen,
Minä lennän

Sataa
Sataa
Päiväkausia
Ennen kuin aurinko nousee uudelleen
Ensimmäinen pilkahdus
Sateen jälkeen

Lumi lumi lumi,
Mikä tulvii huoneeseen,
Nietos
Hanki
Karhunpesä?

Joskus mieleni valtaa hulluus
Levottomuus ja avaruus
Joskus verhoudun inspiraatioon eksyneeseen
Mieleni verhoutuu
Se ei yllä käsiini asti
Aivoni eivät hallitse käsiäni
Ne ovat järkevät
Asialliset
Lumipyry paiskoo ilmaa
Iskee, itkee
Enkä saa mieltäni tyhjäksi
Vapaaksi sinusta
Tietäen
Se on mahdotonta
Neljä pitkää kuukautta
Päätöksiä ja puhetta
Ajatuksettomuutta
Tyhjyyttä
Onttoutta
Minä en tajua
Minne olen matkalla
Kohti valoa
Vai alkua
Minä tiedän mitä haluan
Mutta en tiedä miten sen saavutan
Miten voi olla kotona
Kun on aina matkalla

Minä olen yksin
Ja kaikki kauniit tanssivat ympärilläni
Ja minä laitan ääntä kovemmalle
Ettei tarvitse kuunnella
Muuta kuin mutinaa
Niin kuin talvi-iltoina
Minun makuuhuoneessa
En kuule enää mitään
Sekoitan kahvia,
Käärmeitä,
Atomipommeja,
Ilotulituksia.
Nurkkapöytä on kaikessa
Ja tanssijat,
He juoksevat
Aika on tulessa,
ketään ei silloin paeta
Lumi peittää ikkunat
Minä olen alla
Ihmiset kaivavat
Olen piilossa
Joskus olen kiero
Vailla uskomuksia
Minun on juostava.