IRC-Galleria

miun kone meni särki. se väsy. oon ihan ilman ja mun epävalmis uppsats on siellä. oon ihan avuton. just kun löysin elämän tarkotuksen.

en tiiä suostuuks pinki lainaa, miul ei oikeesti olis varaa maksaa sit takasin kun tosi hitaasti vaan. siis mun macbookia. sitä uutta minkä haluun kun en selvii elämästä ilman konetta.

harmittaa vietävästi. toi olis ollu miulle ihan hyvä. siis pieni, viaton valkonen mut se maksais 600 + työt et sen korjais. uus maksaa 1200. mieletön määrä rahaa uudesta perheenjäsenestä. mut Sadun koirakin maksaa maltaita. Toisaalta sen haukku elää kymmenen vuotta ainaski, miun uus ihuna vaan ehkä 5 tai jotain semmosta. Mut en haluu pc:tä. En. Sieluton tietokone. Haluun sielullisen ompun. Valkosen.

Ärr murr, oonkohan vaan manipuloinnin ja mielikuvamarkkinoinnin uhri vai onks siin oikeesti niin iso ero et onks omppu vai ei. emmä tiiä. mut tuntuu siltä et tarttis pitää hautajaiset. tosin se on terminaalihoidossa kun se ei oo viel kokonaan kuollu. ei kai sitä voi elävältä haudata? nöötnööt.

vaikeuttaa oikeesti elämää aika paljon. ei voi mesee. ei voi siirtää rahaa tililtä toiselle, ei voi kirjottaa ajatuksia galtsuun kun koulussa. ei voi hakee homma-hakemusta ja miettii sisältöjä siihen.

mut voi sytyttää kynttilöitä ja keittää teetä. lukea kurssikirjoja ja jatkaa apupupua. jos vaan sais koulujutut tehtyy jotenkin. jos sais ne pois terminaalihoidosta ja sais jonkun muun keinon pitää yhteyttä niihin joita ei nää ja jotka ei soittele ni voisin tykätäkin tästä. olla filtin alla ja kuunnella musiikkia. olla riippumaton tekniikasta. en vaan osaa. en pysty. haluun bookin. niit ei vaan oo suomessa just nyt.

onk tää mu? http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/11/Macbook_white_redjar_20060603.jpg

kui voi olla näin?

viikonloppu meni just. nyt on taas maanantai. aika nopeesti aika menee kun ei tee mitään semmosta mitä lapset. paitsi ihan vähän ja sitäkin vasta sit kun on jo pimeetä.
niskasta kii ja joku raja. mutku!!

voisin muuttaa nettiin. latasin last-fm:n ja miun elämä loppus. toi nettimaailma vie miut mukaansa. en tarvii muuta. enää ikuna. galtsu, last, viekkaan wiki, irc ja mese. voiks ihminen enempää toivoa elämältä??? onneks elän nyt enkä ennen. uskomatonta tää maailma. kun on sattunu syntymään just muks et on mahiksii. ei kaikil oo. vaiks pitäis. kaikkien pitäis pystyy elää tää hetki kun tajuu ettei tarvi mitn muuta kun netin. sairasta. todella.

ahkeruus tuli kylään. jes. :) meen leikkii sen kans. näytän sille mun uppsatsia jos se vaiks auttais sen kans. kandee venytellä. herää. tulee eloon. jos muuten on kuollu. aurinko paistaa lämpimästi jos osuu kohdalle.

tulipas omituista tekstiä.

"leipää, ruusuja, aurinkoa ja vapautta" jeee, ultrabraa (och jättefint) <3

--- myöhemmin---

tulin alvariin. ahkeruus meni käymään tiskillä ni kerkeen kirjottaa hiukan. tykkään tost tosi paljon. se on auttanu jo paljon ja oon taas ihan intona kun saa yrittää kirjottaa nii kun kuuluu. vaiks toi ruotsi kyl tökkii mut kerrankin on lähteitä riittävästi ja viel aiheeseen sopivia. harvinaista miulle. tiudiu, miust tulee guru viel joku päivä. sit uskallan kirjottaa kansalaistarkkailijoille ja muille, olla aktiivinen kansalainen.

kivaa kun matti on töissä. se jamii muistojensa tahdis. awww.

jos nyt on viel reipas ni sit menee aika nopeemmin ja tulee pikasemmin ilta kun ei tarvii enää odottaa. ja siivota pitää jos karata meinaa.

ja nyt meen nukkuu. mut aattelin vaan et muistasin.. tykkäsin tästä päivästä. aamulla hymyilin ja hymyilen nytkii. tykkään ihan tosi paljon niistä joiden kans höpötin tänään. jokaisesta eri tavalla koska ne on eri ihmisiä ja meil on erilainen yhteinen historia. mut ilman teitä ei olis mua. kiitos. <3 ja kauneita uneja.

leipää ja sirkushuveja. saherkakkupala oli hyvää ja oli kiva olla pitkästä aikaa teatterissa, mut hohhoi sanon minä. muistin taas et mimmosesta teatterista tykkään. pitää olla arkea, pitää olla tunteita. ei saa ylinäytellä eikä dramatisoida muuteskaa liikaa. less is more, sanois katrin. ihan törkee määrä lavasteita, sähköautoja, linnoja, hevosia, valtakuntia ja kuumailmpapallokin mikä meni ylös alas. vähän kun olis leffassa ollu. ja sit ne viel oli ihan innoissaa kui hienoo ja upeeta. ei miuu varten. ei.
ehkä minuu harmittaa se kun luin joskus kirjan tosta mihin toi elisabeth musikaali perustus. se kirja oli tosi hyvä, herätti kauheesti ajatuksia ja tunteita. sai miettii kui pienestä yksittäisten ihmisten elämä on kiinni. mut tos musikaalissa ajatus oli piilotettu kaiken hyörinän ja pyörinän, efektien taakse. nöötnööt.

nyt tarttis olla ahkera eikä mesee. kirjottaa edes dagbokit jos sit ei käytöshäiriöitä jaksa. mut jos kuiteski kirjautus ja sit sanois et pitää olla shh? onnistuisko?

kissa mököö vieressä. se ei tykkää kun tuun sisään ja meen koneelle. ja istun täs nii kauan et meen taas pois. se tarvii mua. se tarvii miun huomioo ja paijausta. enempi kun kukaan muu.

ei kotikatua vaan pölöön musikaaliin. kui voi ihminen sopia juttuja torstaiks? ei tajua.

ei kannata syödä ensin niksupurkkaa, todeta et se on pahaa ja sit heti perään tupakkaa. pyörii miun päässä. eikä sillee kun tähän asi monena päivänä. lupasin heidil et tän himpuran it-tunnin jälkeen maistan sen salmiakkipurkkaa. kun miul on kurkku kipiä ja miettisin et voi johtuu siitä et poltan askin tupakkaa päivässä. se ei varmaan oo terveellistä?

aamulla oli hirmu vaikee nousta ylös. torkkusin ihan unissa viel 20min vaiks kello oli jo valmiiks myöhään soimassa. ehittiin silti. nyt opetellaan corelia taas ahkerasti...niinkun näkyy.. O.o

tänää mennää baariin uusien kans. paah. no, en ala viel vinee. tuleekohan ansi moikkaa?

joku muu oli kirjottanu. mä haluun kans.


16.10.1998

16.06.2000

26.06.2006

oho. ei niit ollukaan paljoo. mut yks on ihan kohta.

astusin sisään ni heidi sanos et oon hiukka räjähtäneen näkönen :D sen siit saa kun potkii lehtii Puolalanpuistossa. Haluun metsään! Tai mielummin isompaan puistoon illalla kun on pimiää. Riehumaan!!!!!