IRC-Galleria

ankeutta tämä yksin eläminen! tarttis kissan tänne. sitä vois kiduttaa. vetää hännästä ja purra. ja rapsuttaa leuan alta. tai semmosen miehen jonka vois ottaa miestensäilytyskomerosta tarvittaessa.

toisaalta kätsää tämä tämmöinen. Tuntuu ettei mitäkään kerkeä tätä omaa elämää, ni sit jos vielä olis joku kerjäämässä huomiota ni vois mennä hermot. Nyt voi rauhassa säntäilä ees ja taas. Kuunnella Jeanne Cherhalin Robertoa.

hah, Saaris kävi hakee pyörän pumpun. Olipa kylmä ulkona! Mahdankohan pyöriä huomennakaan töihin? Tassut kyllä lämpenee kun pyörii. Ja siitä tulis huippuiloiseksi. Tulisi urheilupäivä kun illalla on jalkapalloakin. Tänää tuli valtava hökötti URHEILUkaupassa. Olisin halunnu ostaa KAIKEN! Sulkista, tennistä, pyöräilyä, juoksua, telttoja, rulliksia.. mitä vaan millä pääsee eteenpäin kohti kesää! Tiinuli lupas lähteä oppaaksi. Ja Sannin kanssa treffit keskuspuistoon. Sit kun ei o märkää ja kumit kunnossa. Eilisen rääkin jälkeen tuntus että vielä pitäis vähän jotakin tehdä ennen kun vois lähtee syksyksi Berliiniin rullaamaan kokonaisen maran.

Tänään oli yks pimee paikka jossa tuli paha olo, kiva työpuhelu spärrän kanssa ja viekashallituskokous.

Tänään olisi pitänyt tehdä jotain muutakin. Mut olipahan uutinen!

Ja juu, retriitti oli hyvä. Oli kiva naureskella hyvässä seurassa ja kuunnella lastenlauluja.

Oikeesti asiaa ei oo. Semmosta viisasta ajatuksenjuoksua saa tänäiltana metsästää jostain muualta kun mun päästä. Tää pää on täytetty pumpulilla ja mädällä. Viiden lääkärikerran sijasta kävinkin tän viikon sisällä 6 (K-U-U-S-I) kertaa lekuritädeillä ja sedillä. Järjetöntä! Se on oikeesti ihan sikana. Nään lääkäreitä enempi kun ketään kavereita, sukulaisia tai etenkään kämppistä. Eikä ne ees saa minuu kuntoon :)

No, mut hyviäkin puolia siinä. Ensinäkin tän päivän lääkäri oli söpö tyttö. Ja mun pelkokerroin meni vähän pienemmäks. Toiseks pääsin manskun apteekkiin pitkästä aikaa ja sit tuli kaikkia vanhoja ajatuksia mieleen uudenvuoden jälkeisistä ajoista. Ja apoteekissa oli tyttö jolla oli MUN kengät! Laaleenpunaset camperit. Yök merkit sinänsä, mut ne on nii söpöt. Oranssitkin vois olla päheet. Täytyy kattoo jos maailmalta löytyis.

Matkaan maailmalle. Tukutukutööttööt. Ja sitten on kesä ja lämmin. Maailma on mun. Pienen hetken. Reilaten Spaniaan. Huono omatunto ja hyvä fiilis samassa paketissa aiheuttaa pientä hyörinää pumpulin seassa, mut niin se nyt on tehtävä. Vaikka sitten olisin sitoutumiskyvytön kökkiäinen niin mun tarvii mennä. Tahdon nähdä mitä kaikkea on nurkan takana.

Ja sitten olenkin juhannuksen täällä ja tulee Kääk! Voi kun olisi mökki ja ranta ja ystäviä ja hyvää ruokaa.

Ennen kun tulee maailma ja Jussi, on vielä NÄÄÄÄÄIN paljon töitä tehtävänä. Ne ei nyt kyllä lopu kun just siihen 28. päivään. Eiku 29. koska lauantaikin on töitä. Mut kun pyörii töihin ja saa ens viikolla visan ja spotifyn puhelimeen niin kyl sen sit jaksaa. Kaikenlisäks pyöräily on melkeen yhtä huisia kun ryhmärullailu ja se taas on melkeen parempaa kuin... :)

ulkona on kevät. pojat pumppas mun pyörän kun pyysin. joskus on kiva olla tyttö. mut sit ärsytti kun ne ei opettanu vaan teki puolesta. selän takana kuuluu olla omat käet jos toinen ei jotakin osaa ja neuvoa vaan. kiinni saa ottaa sit jos meinaa kaatua mut ei muutes. nih!

mä pyöräsin äitille ja eksysin muutaman kerran teille joitka päättys. kummaa. en sentäs sillee etten tienny mihnä mennä vaan oli tietyöesteitä. ja sit vähän fiilistelin. metsässä tuli vastaan ihq teinityttöjengi vimpan päälle laitettuna. kultakorvikset ja korkkarit ja kaikki. awww. minäpä oon jo aikuinen ja mulla on verkkarit ja huppari. mut sit teinityttöjengisepiseilanen soitti ja sanos pyörivänsä mun kanssa kotiinpäin sit kun on käyny hakees äitiltä pyörän. khiii.

mut heipa, nautin kissasta ja telkkarista. lirpakantuoksussa ylhäisessä yksinäisyydessä. <3 (koska äiti lähti ulos heti kun tulin sisään ja pingviini pelastaa maailmaa)

20 päivää on osmiksen synttärit. selkärankatieto. mielellään sen sieltä pois ottaisin, mutta olkoon. tällä selällä siellä pysyy vanhakin tieto tallessa. kunhan ei liikoja nostele.

pah, mummiparka oli laittanu viestin turhaan että on myöhässä ja sit ei ollu ja sit oli ulkona ja si oli kylmä ja tuuli. jos olis kiikarit, oisin voinu stalkata mummin pysäkiltä ja mennä aiemmin eikä viettää auringon kanssa privaattisessiota. samalla kun shopitan syndit ja nappikset hommaan kans kiikarit. niillä voi olla muutakin käyttöä.

kesän eka jäde syöty!

en tykkää mustasukkasuuksista. voi kun ihmiset vois puhua asiat nii et vois luottaa ja sit olla rauhassa. ettei tarttis mustasukkastella. nyt täällä on monta kallea odottamassa hakijaansa. ja kalakeitot on menny parempiin suihin. kivoja ihmisiä ja sit vaa vaikeeta. krääh. tykkään mun tilanteesta kun ei tarvi angstata mistää :)

äiti soitti tänää ja kysys haluunks muumilakanoita ^__^ minen tahtonu.

rakas valkoinen viaton rutisee kovin. Tekee parhaansa että himmailisin. Kirjottimen avaaminen vei aamiaisen verran aikaa. ehkäpä vanhuus ja viisaus asuu koneessa. tämä omena tietää ettei tässä maailmassa oo minnekään kiire. otanpa vaarin (kun mummi tuleekin puol tuntia myöhemmin) ja nautin. auringosta. en vaarista.

että maailmassa on ihania ihmisiä ja hyviä ihmisiä. mulla on erityisilo tuntea niitä jotenkin monta. uusia ja vanhoja. parasta on kun ne laittaa läjään ja hämmentää. hah, taidanpa käydä laittamassa muuten kalat liemeen tässä välissä!

niistä kavereista en sitten kyl tiiä kui pal ne on samaa mieltä. voi käydä köpelösti ja tulla tulla luut käsille. onneksi on Marian kaveri Malmi ja vielä jauhemainen Kalle. Salmiakin makuisena. Ja ehdittiinpäs! Nyt on kaikki pakattu varastoon! Tais olla tän talven viimeset pulkkailut siinä.

Tässä maailmassa kaikki on hyvin ja huomenna maalauspäivä.

Isiä ikävä. Siitä on ikuisuus kun on nähty.

nähdä Bremerin ja Poreen.

vuosi ilman tupakkaa. jännä. en olis uskonu vuosi sitte et nyt oon tässä. ihan ässä.

kello on taas yks ja yks. iltateet juotu ja vietetty rauhallinen ilta haastattelun merkeissä. semmoin hassu tyttö pöndeltä matkusti ekaa kertaa metrolla stadissa ja oli hetken hukassa hakiksessa. poimin sen matkaan ja vein juomaan kaakaloa. höpösin ja höpösin ja koitin kaivaa muistista kaikkea mahollista. aika vähän mä muistan. välillä epäilen että mussa on joku muistamattomuustauti. aikuisiän adhd. luulen et mein harkkari-söpöli on samaa mieltä. :D tiunakin olis jos se ei olis jo tottunu minuu.

kantsii mennä weegeehen. keskiviikkona tai torstaina illalla, koska sit jää kymppi enempi muuhun. sit kantsii lampsustaa ylös ja vasemmalle ja sit vähän suoraan ja sit tokasta kolosta oikeelle ja sit istuu alas. tai vaihtoehtosesti mennä ekaan koloon vasemmalla.

nyt tehdään taas töitä hurjasti. voi kun muistaisin kaiken. ja ehtisin. kun käy viitenä päivänä viikossa diacorissa voi meinata aika loppua muilta asioilta.

tulin niin iloseks kaikista menneisyysasioista et aattelin elvyttää jo toisen perinteen tälle päivälle. joskohan sitä sit tänne raapustais ajauksia yhtenä ja toisena päivänä. saattaa kyllä olla että sanomista tulee entisätkin enempi. ja vähän arvelluttaa jos tulee tuho ja vie kaiken pois bittiavaruudesta. mut niinku ennenkää, negatiiviks en ala. sitä varten on valokuvat.

kaikenliskäks se kauan kaivattu kevät ja kesä ja aurinko ja ilo ja valo ja elämä on täällä taas. huomaa siitä kun ei tahdo nukkua! hököti hök. marraskuussa sit taas uusiks untenmaille.

ikävä kissaa joka kuolaa.

täällä galtsussa on hirmu paljon enempi siviilisääty-vaihtoehtoja kun naaman puolella. meinaa tulla pienemmästäkin identiteettikriisi. eilen mä olin 50-v. ämmä mätää päässä ekaks ja sit ihme teini. mikä mä tänään oon? ehkä sika, koska söin sekä luomukaritsaa että ankkaa. ei se ihan reilua ole kavereita vetää poskeen vaikka olis kuinka luonnollisia..

Molin tänää Jyväskylässä työmatkalla. Joutusin heräämään pual kuus mikä on melko aikasta mulle. Eilen heräsin kolmelta iltapäivällä.