ärsyttää. miks pitää toisten kattoo niin kauas. haluun elää vaan tätä päivää. just tätä. sen mukaan miltä nyt tuntuu. helsingissä olis varmaan kivaa mut ei se muuttais mitään eikä se mitään tarkota. en oo ostamassa omakotitaloa tänään ja se riittää mulle. huomisesta en tiedä. mut en usko, en tykkää omakotitaloista. sit ei voi asua helsingissä siellä missä haluun. ja nyt ei oo vielä huominen.
ei oo reilua et mun pitää aina olla se joka jaksaa loputtomiin selittää. haluisin vähän vastakaikua. jotain ymmärrystä puolin ja toisin.
silti selitän, selitän ja selitän koska en haluu menettää. on niin tärkeetä ettei katoa eikä tunnu pahalta. haluun kysyä. haluun et voi sanoa jos tuntuu pahalta. välitän. paljon. tosi paljon. ja ymmärrän kyl. mut en toisaalta. kun en ite osaa/halua kattoa eteenpäin tulevaisuuteen. mun elämä on tässä ja nyt. miks toisen pitää? ja viel mun elämää? ei ymmärrä. sittenkään. vai ymmärränkö? no joo, mut ärsyttää silti.
prkl.
en olis mur jos miul olis sanottu et sattuu vielä liikaa, siks ei. tai jos on joku muu syy ni sit se. mut en tykkää siitä kun toiset ajattelee mun elämää mun puolesta. haluisin vieläkin sen mukaan, halusin et mut ymmärrettäis oikein, siis et miks haluun. mut en satuta. en.