IRC-Galleria

Nyt on nähty Ojakkala, Traktorimuseon piha, Salo ja Piikkiö ja sit linnan raunioita. Jee. Kaarinassa on juotu kaffet ja nyt taas Turuus. Miääletöntä. Kesä on ohi. Sataa kylmä yök yök yök.


Vitsi me oltiin semmosella mökillä mikä olis ihan huippis. Punanen talo järven rannalla, sauna erikseen ja pihalla nurtsia. Semmonen sit kun oon viiskyt :D

Heihei. Mulla on muutakin puuhaa kun kirjottaa tänne. :)

Pesin eilen ensimmäisen kerran viikkoon hiukset.. :) Ne oli.. aika likaset. Pesin ne kolme kertaa peräkkäin ja sen jälkeen ne oli niin solmussa et huh huh. Kammattiin ne ja laitettiin miun pää täyteen pikkulettejä.


Alkos koulu sit. toinen päivä. täällä sitä istutaan mediatunnilla puhumassa valokuvaamisesta. kai se riittää kokemukseks et systeri on kuvaaja? No, jos maikan nimi on Dick..

Miun pää alkaa helpottaa. lääkäri sanos et vielä pitää käydä mut et kyl mä hengissä selviin. :) Ihan kiva kuulla.

mä olin melkeen kuollu. enkä tiä oonks vielkää ihan täysin hengissä. nää miun korvat päätti sit et nyt loppuu tää säätäminen. ne tulehtus niin pahasti et mä oon nyt ravannu tiistaista lääkärissä. heräsin ma-ti yönä siihen et sattus pirusti. onneks oli lääkäri varattuna ihan tuurilla tiistai aamuks. se sanos et juu-u, kipiältä näyttää. se putsas ja otti näytteen ja anto hydrokortisontippoja. tulin kotio ja kuume nousi ja olin umpi kuollu. tiistaina soitin pyytääkseni lisää droppia mut se lääkäri luuli et mä soitin niistä tuloksista. se sanos et oikee on lääke mut et kuume ei kuulu kuvaan. lähetti miut labraan verikokeisiin. kävin sit labran jälkeen kyselee niitä vahvempia droppeja paikan päällä ni se sattus olee paikalla ja vapaana, tutkis uudestaan. sain antibilootteja suun kautta ja panacodreseptin. olin iiihan diuu. yöllä heräsin kahteen kertaan napsii niitä codeja. hullua kun laillisesti saa vetää ittensä ihan pihalle. mut heti kun niitä ei ottanu ni meinas korvat räjähtää. tänää kolmeen mennessä olin ottanu koko päivän codit. napannu lääkkeen ja nukkunu siihen asti et huomasin vaikutuksen alkaneen hiipuu. testailin hetken kestäisinkö ilman lääkettä mut ei. sit en enää uskaltanu ottaa enempää kun ohjeissa luki et neljä vaan päivässä. mentiin ansin kans päivystykseen. siellä se lääkäritäti satutti minuu kauheesti ja mä itkin. ja sitten se laitto mut hoitsulle joka laitto piikin perseeseen. Toi lääke ei laita mun päätä niin sekasin. Höh. Toisaalta kiva kun tuntuu vähän siltä et oon hengissä enkä vaan hengitä. :) Huomenna taas lääkäriin. jeee.

Ei mulla ihan semmosia reissuja oo kun mäxällä. Kävin sen jäähyväisjuttuja lukemassa sen päiväkirjassa. Eikä edes kuveja yhtään. Mut eilen oltiin Pöytyällä sienestämässä ja tänään Kustavissa kahvistamassa.

Meitsi löys elämänsä ekan kerran itte kantarelleja. Niistä tateista ja semmosista haperoista en ymmärrä vielä mitään. Mulle sanotaan vaan et myrkyllisiä, en tunnista, en ottais, tuon on madot syöneet jne... pööh. Mut oli hauska olla karhujen metsässä ja sitte lopuks maistella niitä herkkuja mitä sieltä metsästä poimittiin. Syksy alkaa kyl lähestyä... kylmiä valoja ja tuulta. Surullista miusta.

Tommonen päivämatkailu on kyllä hauskaa. Pääsee ihan eri maailmaan vaikkei mee kun 70 km päähän. Sai olla tosi rauhassa ja keskittyä vaan siihen miten aurinko porautuu kasvojen läpi pään sisään ja levittää hyvän olon tunnetta. Voih. Tulee niin ikävä lämpöä.

Täällä oon enkä muuta voi :) Paistaa aurinko ja tuulee hirmusti. Meen juomaan kahvia Braheen.

Surullista mutta totta, päiväkoti-ihmiset ei soittele.


Miun päässä lotisee taas :) tiistaina jo heti kohta menen näyttämään niitä herra Luu kaa le.

Missä on Catering, Sadu ja muut Tuukulaiset? Minen uskalla soittaa enää. Oottelen vaan jotta soittasivat miulle.

Pesisitkö ikkunani? näkisin ulos :D

ostin ympäristölle vaarallista liimaa.

ja kauniin kesäkortin ja ars-06 kirjan josta tulee miulle koulukalenteri. en demiä sit ostanu vaiks meinasin :D

* perjantaina 17.8. kello 21 - 03

Pääsymaksu (aikuiset 4 € ja lapset 2 €) kerätään TYKS:n lastenklinikan lasten ja ÅSK:n nuorten uimarien hyväksi osana ÅSK:n 24h hyväntekeväisyysviestiä.

Käynti alaportista.

Tule selvin päin nauttimaan lämpimästä vedestä ja kesäisistä öistä!



TONNE ! Klo. 23.00 treffit svartessa niiden kans jotka tahtoo kans uimaan!

On taas niitä päivä kun saavutukseksi voidaan laskea se et on saanu syötyy lämmintä ruokaa. Täällä on niin kuuma ja mun tekee koko ajan mieli karata sohvalle ja mennä vaakaan ja kattoo telkkaria. Harmittaa kun en saa mentyy ees moikkaa karvaa vaikka se on tossa vieressä ja se ilostuis niin.

Kyl mä vähän yritin. Kävin kaupassa. Ja imuroisin ylhäällä. Pakkasinkin sillon aiemmin. Illemalla pomppulaan missä on karppaliiniseni ja sitte annan kanssa kävelee. Mut 80 % ajasta mä oon ollu tekemättä yhtikäs mitään. Muhun on jo pienenä iskeny lorvikatarri joka on jääny krooniseks vammaks. Semmonen se on, se meidän pieni Raisa, laiska ja saamaton. Mut on se kyllä söpökin. Ainakin sillon kun se nauraa tai nukkuu.

Laivalle 8.9. Helsingistä Siljalla. Jee.

Nii, ja jos mesettää kolmeen asti yöllä niin monet asiat tuntuu menevän omalla painollaan ja puhuminen auttaa. Kiitos anspa ja osmis kun koitatte minuu ehjätä. Ehkä minen ookaan niin särki kun välillä aattelen.

Huhui! juhab tulee perjantaina. osmis selitti et ei hätää et ne on sieltä firman puolesta hoitanu asioita.

Tää tyttö menee huomenna turkuun. Se on kesä sit loppumassa.

helsingissä pakkaa riasa. järjetön määrä taravoita on raahautunu tänne. on yks matkalaukku ja yks vedettävä ja yks reppu ja sittekää ei mahu kaikki mukaan.

kello on puol kolme. mulla on yökkäri vielä päällä. mut siitä on jo yli tunti kun heräsin. näin unta et oltiin meijän isän, sompun ja katin kanssa uudessa tietokonepelissä mikä tapahtus ulkomailla. sitä todellisuutta ohjattiin pelaamalla mut ne oli muita (semmosii vähän vanhempii nörttipoikia) jotka sitä pelas. Me vaan elettiin siellä. Se koko peli oli oikeestaaan iso ostoskeskus. Siellä oli mielettömästi valvontakameroita.

Katolta lähti viimenen metro pois sieltä. Ja minuu pelotti kun oli semmoset teräsportaat ylös ja sit semmoset teräskierreportaat alas sinne metrotasanteelle. Siellä katolla tuuli hirmusesti. Mitään metroja ei menny, se maailma suljettiin. Systerit hävis siinä samalla, mä jäin meijän isän kanssa. Miusta me oltiin siellä monta vuotta ennenku me päästiin sieltä pois. Mä muistan et me oltiin siellä semmosilla treffeillä et oli nuori thaikkutyttö ja meijän isä ja sen thaikkutytön saksalainen kaveri. Sit kun oltiin syöty ni se thaikkutyttö pussas miuu ja mä pelästyin kun se tuntu ihan krokotiililtä. Sillä oli hirveet hampaat millä se puri minuu. Heräsin vähän.

Sekin oli oma seikkailunsa kun me pakoiltiin niitten nörttiarmeijaa vuosittaisen työntekijävaihdon aikaan. Se oli just sillon kun päästiin karkaa sieltä maailmasta. Se meni jotenki niin et se peli oli vanhentunu ja ne nörtit poltti tupakkaa siellä porttien edessä ja jutteli niistä uusista peleistä mihin ne haluis mennä töihin.

Sit mä heräsin taas vähäks aikaa mut mulla oli niin paljon kirjottamista et jäin jäsentelee kirjaa siitä kaikesta mitä olin nähny et nukahdin taas.

Helsingissä. Tääl on syksystä. Pimeitä iltoja.

Kävin tänään Hirvensalmella. Siellä sai perinneruokaa ja pysty hetken kattelee järveä ja olemaan vaan. Mut sit nukahdin ja kun heräsin ni piti jo ajaa takas.

Tuntuu et on melko vaikeeta. Voi ihan tosi hyvin olla et johtuu musta. Et mä oon hirmu vaikee. Tai sit ylipäätään vaan on vaikeeta. Tai sit sillee et jos on kaks ni sit on vaikeempaa kun yksin.

En oikeen voi mitään sanoo kun sekä hyvät-pahat-että myös mitään tarkottamattomat jutut käännetään pahaks. Olis helpompi olla vaan hiljaa. Multa loppuu kärsivällisyys vähän väliä. Jään miettii et yrittääks toinen tahalteen olla ärsyttävä vai et onks se vaan semmonen vai johtuuks se vaan tästä tilanteesta vai yllytäks mä toista semmoseks vai mikä juttu tää on. On vaikee käsittää millä on merkitystä ja millä ei. Mitkä asiat on tärkeitä. Mitkä on oikeesti ongelmia ja mistä me on vaan tehty semmosia. Kuinka paljon on kehitetty miun pään sisällä, kui paljon toisen pään sisällä ja kuinka paljon on vaan semmosta mikä mukamas on mitä sit kuitenkaan ei oikeesti oo.

Ahdistavinta tässä kaikessa on kans ehkä se et musta tuntuu ettei miulla oo kaveripiiriä. Mikä ei taas mitenkään kyl liity edelliseen juttuun. On yksittäisiä kavereita joita koittaa joskus aina nähdä kahvilla mut semmosta oikeeta kaveriporukkaa miulla ei o.

Uskaltaakohan tätä julkasta. Tulee sanomista.