IRC-Galleria

Hitto et on äitiä ikävä.Voispa se asua täällä.
Viikonloppu tuli ja meni.Aika jännittävä ajanjakso.Nää kaverit täs asunnos sai mut tumuttelemaan perjantaina tos puolenyön aikaan,siihen asti pidin tiukan selvän linjan, ja sit ku olin jo täpinöissäni, jengi alko sammumaan. Otin koodia tonne vantaan puolelle ja sinnehän me sit J. Leivon kans lähettiin,se on meidän viikonloppulapsi ku se on tuolla haminassa sotapoikana. Olipa kyl lystiä, oltiin kuuden aikaan takas kotona.
Sit tais tullakki tuo lauantai. Kaikki meni taas hyvin siihen asti ku mentiin espan puistoon jasson sarin ja jukan kans ja siel oli tää passin sisaruspari. Maikkuhan sai mut houkattua tähän hukutetaan-murheet-pulloon-juttuun mukaan ja se oli taas menoa. Mut oli kyl kivaa! Potkittiin monen vuoden tauon jälkeen footbagia,kuunneltiin musiikkia ja rentoiltiin. Saatiin pirusti uusia kavereitaki! Tuli sellane espoo-vantaa-helsinki-jengi hengaileen meidän kans, oltiin kuulemma tosi siistejä tyyppejä ku ollaan tämmösiä lappalaisia. Niinhän ne kaikki aina sanoo,kai me sit ollaan. Tai no tietenki me ollaan. Jasso sit keksi meille uuden siistin juomapelin ja tässä vaiheessa peli oli jo menetetty ja humalatila aika korkeella. Paras tuttavuus oli ehkä se deeku joka pyöri varmaan jossain 60 ikävuoden hujakoilla ja pipos luki väärä lääkitys.Karua.
Jossain vaihees iltaa tultiin pyörähtään tänne meille,porukkaa oli ihan kivasti ku jasson nummelakaverit liitty meidän seuraan. Täältä sit päätettiin et Swengi on homman nimi. Itse en kyl ikinä päässy sinne asti. Jäätiin jukan kans istuun ratikkapysäkille ku toiset lähti taksil baariin,me oltii vähä hukas. Sit päätin et lähempä pyörähtään kotona,katellaan vähä noit juomajuttuja ja sit mietitään elämä uusiks. En tajua miten tilttasin nii pahasti tuon tunnin sisäl ja mul oli hirvee leka otas!Kärtysin,katoin pokeria ja aloin nukkumaan. Jukka oli aivan peloissaan ku olin sellane pirttihirmu. Kai te tiiätte ku tulee niitä hetkiä ku kaikki maailman asiat mitä vaan on mieles alkaa vituttamaan.Se oli sellanen hetki.
Oon miettiny täs viikon aikana et mut on heitetty meidän perheyhteisöstä ulos ku kukaan ei oo ottanu muhun yhteyttä,ei edes antsa-iskä pikkupäissään. Eilen onneks ihanin ja paras isoveljeni muisti mua viestil. Se oli ihanaa. Tänää soitin äitille ja lauloin sille onnittelulaulun ja onnittelin siitä et se on saanu näin kivan ja ihanan lapsen. Se on kyl maailman ihanin äiti<3 mut niinhän kaikkien lasten mielest oma äiti on paras.
En muista oonko muistanu kertoa miten me maikun kans tos viikol yks ilta hetken mielijohteesta käytiin ostaan suklaalevyt ja tempastiin ne ennätysaikaan melkeen. Kokeilkaa,se helpottaa ahistukseen. Tosin tähän mun tän hetkiseen oloon ei varmaan tehoais ees fazerin viikon suklaantuotanto. Mul ei oo koskaan keväisin ollu tällast oloa. Syksyl kyl kaikki kaatuu päälle mut että keväällä!Aurinko paistaa herrajumala ja ihmiset hymyilee!Sitä ku oivaltaa yhtäkkiä mitä elämält haluis eikä sitä mitenkään voi saada,nii kyllä kai se vähän jossai tuntuu.
Mut et sellane viikonloppu meil tääl kruununhaas.
Halatkaa äitejänne,ne on parasta maailmassa<3