Voi sinua pieni polle,
joka sodassa kaaduit.
On henkesi ikuisessa jäässä.
Pelastit ratsastajasi.
Juoksit metsään kun kone tuli.
Tiputit hänet juuri oikealla hetkellä.
Voi sinua polle, jonka jalka katkesi.
Kolmin jaloin onnuit kohti suojaa.
Perässäsi rippeet kärryjen.
Voi sinua polle, joka viimein väsyi.
Et jaksanut enää taistella.
Sammui silmistäsi muisto laidunten
ja harjastasi tuoksu tuulen.
Vaan ei sielusi unohtanut aurinkoa.
Voi sinua suomen polle,
paljon olen velkaa sulle.
Pelastit kotimaani.
Oli henkesi kallis omistajalle,
vaan vielä kalliimpi mulle.
Sinua saan mä kiittää,
sillä rohkeuttas ikuisesti riittää
en tiedä runoilijan nimeä taaskaan :P