Taas syttyi yksi tähti, kun ponimme uljas lähti.
Ei kipua, ei tuskaa, yli tähtitaivaan se laukkaa, kohti parattiisia matkaansa taittaa.
Ponini rakas kumpa voisit tulla sä takas, mutta ymmärrän kyllä tilanteen tään, enkä ala sitä vastaan väittämään. On aikasi tullut jättää tää maanpäällinen tuska virran taa.
Elämäsi elit kuin elit, olit rakkain kaikista, monelta sydämen rinnasta vedit. Joku kun ärtsyn luonteesi taa tajusi kurkistaa, ei hän muiden kanssa halunnut kulkeakaan. Nyt ikävöiden, joukossa muiden, jään sua muistelemaan. Rakkain eka ponini Prinssi.
Vaikka jouduit sä ruumiistas irtautumaan, et välttämättä lähde vaan jäät tänne kummittelemaan.
-Riinasi-
Uusimmat blogimerkinnät
- Valitusta 08.10.
- Lisää runoja :) 30.11.
- Kerran... 19.10.
- Meidän Väinämöiselle iki-ihanalle pienel... 19.10.
- Maastoesteradalla ekaa kertaa Kallella ja R... 28.09.
- Kesä 15.06.
- Vihdoin se saapui! 13.05.
- Kallesta tulee vielä hieno, jos vaan paikat... 27.04.
- ...kaikki muuttuu.. 21.04.
- Joskus kauan kauan sitten...... 21.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (17)
- ▶ 2007 (2)
-
▼
2006 (5)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (2)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)