kauas se vie tuo ruusuinen tie joka yhdessä maahan muurattii, teimme tien päähän talon niin sievän joka yhdessä yössä maalattii johon yritin tehdä kotini
anna mun mennä anna mun mennä mä oven avaan en henkeä sää anna mun mennä en tänne kuulukkaa mun koti ei oo täällä
ymmärrän jos en anteeksi saa mutten tässä voi olla kauempaa meidän ruusuinen tie ei kauemmas vie liikaa sen piikit pistelee nyt luovuttaisin avaimen
anna mun mennä anna mun mennä mä oven avaan en henkeä saa anna mun mennä anna mun mennä mun koti ei o täällä mun koti ei o täällä
kadun mä ehkä tätä joku päivä, tien varresta itseni löydän, kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä mut kulta mun täytyy mennä mun koti ei o täällä
anna mun mennä mä oven avaan en henkeä saa en tänne kuulukkaa mun koti ei o täällä