IRC-Galleria

Jälleen kerran ihanan aamupalan jälkeen lähettiin vuokraamaan läheiseltä huoltsikalta pyöriä meille neljäks päiväks. Mä sain tosi upeen mustavihreen pyörän, jossa oli jopparilla sellanen laukku, johon Pete sitten innokkaana pisti varmaan viis lukkoa ja työkalut, juhuu. No, ajettiin ne pyörät haussin taakse ja tukittiin ne tiiviiseen riviin.

Kymmeneltä lähettiin kohti Bad Reichenhallia bussilla. Tällä kertaa bussis oli ihan mukavan viileetä ja päästiin istumaanki, toisin ku ekana päivänä. Se bussi jätti meidän jonku joen viereen, jossa oli justiin siinä kohdalla sellanen pieni kyhätty putous. Siitä sitte käveltiin kohti suolakaivosta nimeltä Die Alte Salinen. Pete piti meille pienen (pienen ja pienen..) infopaketin kyseisestä kaupungista. Sit mentiin sisälle Die Alte Salineen, jossa opas kerto meille iloisesti saksaksi rallattaen kyseisestä kaivoksesta. Tuijotin sitä varmaan suu auki ja silmät sirrillään suuripiirtein, en tajunnu sanaakaan koko neidin puheista. Ku se piti tauon pulputuksestaan, Pepsu käänsi meille oleellisemmat tiedot. Sitte lähettiinki tutustumaan suolakaivokseen sellaseen vaivaiseen 9 metrin syvyyteen.

Me saatiin maistaa sitä vettä, mitä sieltä suolakaivoksesta tihku ja voi hitto, ku se oli pahaa! En oo ikinä maistanu mitään niin suolasta, hyijje. Me kierrettiin maan alla 10 asteen lämpötilas T-paidat päällä, hytistiin ja kuunneltiin sen oppaan saksaa. Ei mulle sieltä maan alta mitään erikoista oikeestaan jääny mieleen... Mut sit ku lähettiin sieltä, niin se opas jako meille pikkuset suolapurkit, jotka me very happy hymy huulilla otettiin vastaan.

Sieltä me sit lähettiin tutustumaan Bad Reichenhallin keskustaan. Kierreltiin siellä vissiin jotain pari tuntia, käytiin syömäs pitsaa (ilman Miian saksan taitoja me ei oltais selviydytty tostakaan syömisestä) ja mä ostin itelleni farkkusortsit.

Puol viideltä me lähettiin bussilla takas Inzelliin. Haussilla meillä oli hetki aikaa vaihtaa vaatteita ja käydä vessas, ku sitte puol kuudelta lähettiin pyörillä Frillenseelle, joka on järvi melkeen kilometrin korkeudes. Ensin mentiin verkkasta vauhtia koko matka sinne, mutta sitte ku tuli aika nousta sitä saakelin vuorenrinnettä ylös pyörällä, tuli seinä vastaan. Mun kunto ei todellakaan oo mitään huippuluokkaa ja me sitte pienen porukan kans käveltiin taluttaen pyörää ylös. Jotku parempikuntoset jakso pyöräillä sen helkutin jyrkän mäen ylös asti. Oon vähä kateellinen niille. No, me kuitenki selviydyttiin sinne järvelle ja ihasteltiin maisemia ehkä viis minuuttia, ku jo lähettiin takas. Olipa siinäki turha reissu. Ennen lähtöä me kuitenkin vedettiin yks viinirypälepaketti tyhjäks Anitan, Merikan, Heinin, Miian ja Anna-Tuulian kans, oli meillä hauskaa, ku ne rypäleet katos niin nopiaa :'D Nojoo, sit lähettiin meneen alamäkeen pyörällä ja voi luoja mikä adrenaalinpurkaus muhunki tuli ku viiletettiin sitä mäkeä alas. Enpä paljoo polkenu paluumatkalla.

Oltiin varmaan puolitoista tuntia myöhäs ruokailusta, mutta henkilökunta oli silti iloisia, kuten aina ku me mentiin sinne. Alkukeittona oli muistaakseni jotaki kanakeitolta tuoksuvaa ja pääruokana kanaa ja täytepastaa. Loppuilta on taas hämärän peitos, viimenen lause mun matkapäivikses on "Mun on kauhee väsy..."