IRC-Galleria

Tulihan se helekatin talvi sieltä tännekki saloon. Olin pari viikkoo sitte tänne saapuessani ihan onessaan ku ei lunta missään ja aurinko paistoi. Mut sentään sellasta nollakeliä on onneks tasaisesti pidelly ja kait nuo lumet ainaki toivottavasti äkkiä täältä pois sulaa.
Työt on aika liukuhihnamaisia nokialla mut mieluummin teen tätä työtä ku notkun työttömänä ja yritän elellä minimaalisilla työttömyyskorvauksilla. Sitä elämäntyyliä en enää kaipaa. Sopeutuminen on sujunu ihan hyvin uusiin olosuhteisiin ja tosi hyvä ryhmähenki on meiän työporukassa. Solukämppikset on onneks yhtä humuja ku meitsi niin on ihan rentoa siellä kämpilläki. Kaikkia järjestyssääntöjä ei olla jaksettu noudattaa tunnollisesti mut eipä niistä sen enempää. :P
Saa nähdä osaanko asettua tänne aloilleni pitkällä tähtäimellä niinkuin alunperin suunnittelin. Siihen täytyy nyt kuitenki satsata vaikka kaikenlainen huiteleminen sinnetänne eli maailmanmatkaaminen on kovasti verissä. Täytyy yrittää tyydyttää sitä tarvetta sit vaikka turun kautta risteilyillä sit ku on niitä vapaapäiviä...

Nousin junaan Kajaanissa Ke. 23.1.08. klo.4.00 aamuyöllä. Määränpääni oli mennä Helsingin kautta Saloon aloittamaan työt uudessa työpaikassa Nokian tehtaalla ja asumaan myös väliaikaisesti siellä solukämpässä Salon laitamilla. Järkeilin itsekseni, että Salossa ei taida olla yhtään lunta tai sitten siellä on märkä loskainen keli. Junassa sitten matkatessani yhä etelämpään vielä Lahden kohdilla tuntui olevan miltei yhtä paljon lunta kuin Kajaanissa ja aloin jo arvella, että järkeilyni ja olettamukseni eivät pidä paikkaansa, mutta kuinka ollakkaan Tikkurila-Helsinki kohdilla lunta oli vain ensilumia vastaava määrä nurmikkojen päällä joka saattoi sulaa jo saman päivän aikana pois.
Sitten kun saavuin lopultakin Saloon olin todella yllättynyt. Ei lunta missään. Klo oli kutakuinkin siinä 12 hujakoilla ja aurinko paistoi kauniisti kirkkaalta taivaalta. Kadut olivat kuivina eikä keväisen kuraisina. Tuli oikein kesäinen fiilis. Ikäänkuin kertaheitolla uusi sivu käännettiin elämässäni. En ole viimeaikoina tykännyt talven kylmyydestä, pimeydestä enkä lumestakaan, talvesta ylipäätäänkään. Vaihtelu tosiaankin virkistää. Etelä-Suomi voi toisinaan huonosta maineestaan huolimatta tarjota myös todella hyviä mahdollisuuksia eteenpäin elämässä monille.
Elämäni tuntui hymyilevän pitkästä aikaa. Olin ottanut uuden roiman harppauksen eteenpäin omassa itsenäistymisessäni. Koin itseni aikuisemmaksi ja tärkeämmäksi kuin aiemmin työttömänä. Vihdoinkin oli jotain pohjaa elämälle pitkästä aikaa. Murheet omasta tulevaisuudestani ja rempallaan olevista raha-asioistani saivat uutta toivoa.
Salo tuntui isommalta kuin 25.000 asukkaan kaupungilta niinkuin se virallisesti on. Isot liikerakennukset kaupungilla tekivät sellaisen metropoliassosiaation. Eli Saloa voisi kuvailla sellaseksi "pikkumetropoliksi".
Solukämppä oli juuri rakennettu uusi asuntola joten erittäin modernin oloinen ja viihtyisä. Siellä oli jopa kaupungin kustantama televisio ja vaatepesukonekin. Kämppikset ovat olleet asiallisia ja yhteiselo on sujunut rennosti. Ollaan suunniteltu et käytäis vapailla joskus Turun kautta risteilemässä ym mukavaa....

hehee...laitettiin kaverin kans yks tavoiteltavissa oleva unelma vireille...saa nähä millon päästään toteuttamaan tätä kaukomatkaa mitä jo suunniteltiin aika perusteellisesti... ; )

...tai tarkemminkin koeaika taasen hurahti käyntiin tänään. Muutama viikko työttömänä meni ihan lunkisti lomana. Ihan hyvältä työpaikalta vaikuttaa. Rentoja tyyppejä ja työtehtävät on monipuolisia metalli ja raksatöitä...

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Tänään tuli potkut työpaikalta. Eikä ihme ku koeaika vielä menossa ja kahtena päivänä peräkkäin menin myöhässä töihin... Aika tiukkapipo se tuotantopäällikkö...no mut lunkisti vaan taasen lomailemaan työttömänä ja ettimään uusia töitä...ei ne tekemällä lopu... ; )

Tänään alkoi uusi työsuhde cnc-metal oy:ssä Outokummussa. Kun aamulla menin paikanpäälle oli sellanen fiilis, että jännitti kauheesti ja tuntui, että saankohan mitään aikaseks. Myös fiilikset oli ihan alamaissa, ku on ollu raskaita aikoja nää viimeset viikot. No mut asennoiduin sillä tavalla, että nyt täytyy tehdä parhaansa. Ja yllätyin, kun koin alkavani onnistua työtehtävissä jo ensimmäisenä työpäivänä. Työtehtäviin kuului kokoonpano, levy ja hitsaustyöt. Toki töiden huonojaki puolia tuli esiin, mut ei oo varaa olla nirso vaan asennoitua vaan tekemään mahdollisimman pitkä toimiva työsuhde. ..