IRC-Galleria

Bussissa oli taas ne rasittavat kakarat (ylläri). Päätin sit istua kauas niistä.
Matka sujui ihmeen rattoisasti. Sain luettua yhden kirjankin, nimittäin Melissa P:n
omaelämänkerrallisen teoksen. Päiväkirjamerkinnöistä tehty varsin mukaansatempaava teos,
niin uskaliaasti kirjoitettu, ja tuntui puoleksi siltä kuin lukisi omaa päivistään x), mutta todellakin vain puoleksi, sillä kyseessähän oli sentään teinin päivismerkinnät :'D

Mä löysin mun rannekelloni! Se oli turvallisesti tyynyni alla :D, ei sit sen kauempana.
Olen kyllä nyt jo ehtinyt kiintyä/tykästyä uuteen kellooni..


Tittidii, onpas taas mukavaa olla kämpillä ja päästä nukkumaan omaan leveään sänkyyn.

Jänskättää snadisti tuo maanantai.. neiti "joutuu" töihin :p. Työrytmi on neidille vielä ihan vieras käsite :o.