Lenkkeilin taas..
ja olin ehkä hieman ärsyyntynyt laiskaan koiraani,
joten taisin kivahtaa ärtyneenä: "tuu jo".
Kyllä vain, puhun koiralleni.
No lähistön lapset (5-7v) ajeli siitä pyörällä ohi ja tyttölapsi
totesi poikalapselle: "toi on sit aina vihainen, sillä ei oo onnea"
Siis järkkyä . En ole kyllä ajatellut olevani vihainen ihminen :o
Ja sitten lapset jatkoivat juttelua huolettomasti keskenään siitä,
että kissa on koiraa järkevämpi lenkkeilykaveri,
koska kissa ei juokse alamäessä xD.
Ja koska koira juoksee niin joutuu muka itse juoksemaan perässä O.o.
Ai, että lapset on sitten viisaita.
^^
Ja tuo oli ironiaa.
Inhoan kaikkitietäviä lapsia. Argh.
"joskus on kirkkaita värejä,
joskus on harmaata taivasta,
ne vaan täytyy kohdata"