IRC-Galleria

Perjantai koitti.
Käväisin aamupäivällä vaihdattaa tän korun.
Kivasti sain venailla vuoroani, kun tyypit duunaili just paria tatskaa.
Tatskattavien ilmeet ei olleet yhtään kärsiviä.
Itse en pidä kyllä siitä tatskakoneen surinasta yhtään.
Ihan kuin jossain hammaslääkärissä olisi *inhoväristyksiä*.
Selailin odotellessani "ihastuttavia" valokuvia tatskoista, joita ihmiset olivat kehoonsa ottaneet. Jotenkin ne oli niin järkkyjä et tyydyin pian selailee ihan vaan tatskamalleja.
Viimein oli minun pienen toimenpiteeni vuoro.
Hieman epäilytti, kun en päässyt luottomieheni käsittelyyn,
joten piti luottaa rakas kieleni epäilyttävämmän tyypin haltuun xD.
Mun ilme varmaan kieli jotain, kun tyyppi rauhoitteli: "ei tää satu yhtään".
Tuntuu kivalta et on nyt oikeenkokoinen koru kielessä taas.

Reippailin sit kaupungilta taas kämpille takaisin (vähän mä olin reipas :D), hain kamani
ja suuntasin bussiin. Bussissa istui suloinen pikkutyttö, jolla oli aika scary pipo päässä.
Siis pipoon oli ommeltu sellainen lisko. Ihan kuin pehmolelu kiinni pipossa, jos vain tajuatte.
Oli aika magee. Mun äiti ei ois varmaan koskaan antanut mun laittaa mitään tollaista päähäni xD.

Linja-autoasemalla venailin sit toista bussia.
Tietysti bussit on täynnä perjantaisin. Kivasti mun kannettavastakin loppui batterit
ja en sit heti jaksanut kaivaa laukkuni pohjalta varabattereita.
Jouduin sit kuuntelee vierustovereiden tylsää juttelua koulusta :/.
Onneksi bussi vähitellen tyhjeni ja löysin lopulta ne batteritkin.
Nautin loppumatkan musiikista.

Kotona taas. Kivasti koirani tuli mua vastaan (tai niin ainakin luulin) ja olin sit
valmiina halimaan koiraani, kun tämä päättääkin rynnätä tervehtii isääni eikä edes huomioinut mua :O. Höh ja pöh. Mutta heti kun mulla oli safkaa kädessä niin kyllä oli taas mun koira x).

Uudet keikkatiedot sekoitti tänään mun ajatuksia xD. Elämää ei sen enempää.
Minä tahdon!! mutta eriasia taas pääsenkö..

"Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan"