IRC-Galleria

Tehosekoitinta fiilistelen pitkästä aikaa<3.
Mun maailma melkein liioitellusti hajosi, kun eräs ystini laittoi
mulle tekstarin 3.6.2004 et iltasanomat uutisoi bändin hajoamisesta.
Olin bussipysäkillä menossa erään toisen bändin keikalle ja mun
fiilikset hieman meni.
Mä en halunnut uskoa uutista. Mä väitin ystilleni et ei oo totta, ei oo.
Olinhan juuri kuukautta aiemmin ollut bändin keikallakin,
ja olin silloinkin sulkenut silmäni Oton hassulta nimmarilta,
jonka omistuskirjoituksen lopussa luki: "toimeton ratto".
Niinpä niin. Mutta 3.6 mä ymmärsin, että kaikki ei aina olekaan
sitä miltä näyttää. Monelle muullekin bändin hajoaminen
tuli yllätyksenä, kun kelailtiin asiaa loppuillasta.
Huipulla on toki hyvä hajota.
Ikävä pieni, mutta olen tottunut täyttämään bändin jättämät aukot
aina uudella bändillä.
Toisaalta ei edes Donkkareiden lopettaminen koskettanut mua niin paljon
kuin Tehareiden lopettaminen.
Donkkareiden tien päättymisestä sain tietää ihan ihmepaikassa ihmeaikaan x).
Aamulla kouluradio siitä infosi ja olisin niin halunnut herätä siitä unesta.
Inhoan yllätyksiä. Yllätykset on harvoin ilahduttavia xP.

Tulipas taas avauduttua. Mä en vaan haluu luopua mistään,
tuntuu melkein maailmanlopulta, jos sä olet elänyt jonkun bändin musiikille ja
sit et kuulekaan enää sitä uutta matskua. Aika niinku pysähtyy.
Bändit tehkää comebäck Yön tyyliin. Minä odotan.

Tyyliin nykybändeihin en ole niin hurahtanut tai että en ainakaan surisi
niin hirveesti, jos joku nyt päättäisi lopettaa. Osaan jo ottaa rennommin,
enkä jaksa elää vain yhdelle bändille. Jotain olen siis oppinut x).

np. Tehosekoitin - Laiska Laiska

"Virta kyllä kuljettaa
siis miksi kiiruhtaa.
Mä olen Laiska laiska.."