Ja nyt hän on jättänyt minut melkeinpä puoleksi vuodeksi .
Haikeeta oikeesti. Niin kaukana, mutta kuitenkin kenties nettiyhteyden päässä taas kohta<3, mutta silti niin kaukana :/..ja hankkii siellä sen elämänkin itselleen. Kadehdittavaa.
Vallan pelottavaa et joudun nyt kriiseilee yksin, neuvonantaja/kriisiapu on liian kaukana!!
Mitenköhän mä nyt pärjään. Äääh.
Itsekkäitä ajatuksia tottakai x). No tietenkin olen iloinen ystini puolesta, hän pääsee tutkimaan maailmaa. Hän testaa maailman ensin, kuten kaikki asiat ennen mua. Jos kokemus on hyvä, niin mä voin sit matkia myöhemmin :D Mähän luotan ystini sanaan, kuten olen tähänkin asti luottanut.
"ystävyys on sitä, että kahdessa ruumiissa asuu yksi sielu"