Tänään on kiitospäivä Amerikassa, sainpahan otsikon päiväkirjaan sen kustannuksella.
Näin viime yönä psykologisen kauhu-unen. Pääosassa Kelly Bundy ja hänen veljensä Bud Bundy. Heidän vanhempiaan ei näytetty. Kelly alkoi kärsiä herättyään aina kuuloharhasta jossa joku koputtaa hänen oveaan ja hirviömaisella äänellä kysyy onko siellä ketään. Kellyn vastaus oli joka kerta ”ei”. Ovella ei koskaan ollut ketään. Sitä jatkui pitkään ja Bud alkoi olla huolissaan sisarensa terveydestä, kunnes hän alkoi saada samoja oireita ja näki myös välillä väläyksi hirviöstä joka ajoittain tervehti häntä. Siinä unessa oli paljon mielenkiintoisia asioita, jotka olen jo unohtanut.
Heräsin tänään yhdentoista aikoihin. Olin suhteellisen väsynyt. Join hieman teetä ja söin aamiaista ja kirjoittelin hieman erästä tarinaa. Jonkin ajan päästä aloin juomaan Karjalan kaljaa jota siis on 19 kpl yhteensä. En ole laskenut paljon on mennyt. Klo on nyt 18:08 ja jatkan myöhemmin kirjoittelua.
Klo on nyt 22:24 jaa katsoin ohjeölmani. Huomenna on pelottavat hetket edessä. Työvoimatoimiston henilökunnan jäsenet ovata sydämettömiä ihmissiä. En tunne/tiedä yhtään sarjamurhaajaa joka olisis sydämettömämpi. Kiittos työkkärin sadat suomalaiset tappavat itsensä. Suomi on paska maa. Saa näahdä huominen tuomioni.
Hyvää illanjatkoa!