Tänään, kuten oystsikosta näkyy, niin suurmies Clint Eastwood täyttää 80 vuotta. Sainpahan sen avulla otsikon päiväkirjaan, kiitos Clint.
Heräsin siinä kolmen aikaan päivällä, ei oikein muistikuvia milloin menin nukkumaan, joten ei aavistuksiankaan paljonko nukuin. Ei aainaskaan ollut enää kipuja, olin eilen kärsinnyt vittumaisista alavatsakivuista, joista kjuitenkin pääsin eroon. Lauantaina ne olivat verenoksennuksen ja mustan mönjän oksennuksen lisäksi kamalammayt. En kuitenekaan itke pikkujutuista, joten jos kuiollaan, niin sitten kuollaan. Elokuussas muuten pitäisi kuolla, ehkä veren oksentaminen on jeonkinsortin oire jostain vakavemmasta, mutta kuka välittää? Kaikkihan me kuollaan joskus.
Joka tapauksessa silloin kolmen aikoihin otin proteiinit ennen päivän alkoholeja. Viskiksännit edelleen täälllä.
Visdkin lisäksi olen löytänyt kaapista ala-asteella tehdyn hienon sarjan John ja Mac, vitun leäppäe tarina ottaene huomioon että on toimintatarina, no lapsen etekemänä kaikki ovat periaatteessa läppä. Olin myös saanut opettajalta arvion: ”Rajunpuoleista toimintaa jenkkityyliin. Toimii hyvin”. Toimiiko hyvin, jios yhdestä miinasta akuolee seitsemön ihmistä? NO lapset lapsina ja aikauiset aikuisina. Tarauinakla on myös seitsemän jatko.-osaa. En jaksanuat lukeas muita.
Eia kait tässä muuta mieleleleeen tule.
Hyvää illanjatkoa!